Haaveilua

... liittyen asumiseen. Olen haaveillut pää kuumana niin kovasti, ettei energiaa tunnu riittävän juuri muuhun.

Haavekuvat tunkeutuvat verkkokalvoille kun yritän tihrustaa taulukoita tietokoneen ruudulta töissä tai lukea artikkeleita.

Ajatukset lentävät kaupungin ruuhkan äänistä maaseudun hiljaisuuteen ja linnunlauluun.

Pakokaasu alkaa tuoksua vastaleikatulta nurmelta. Unissanikin kuljen onnellisena Unelmieni talossa, vaikka pelkäänkin pimeää ja jyrkkäportaista, kauhuelokuvista tuttua ruokakellaria.

Olen kulkenut viikonpäivät pää pilvissä. Viikon päästä tiedetään ehkä jo enemmän.

Mielessä vilistävät kuvat puulattioista, kaakeli- ja pönttöuuneista, narisevista portaista, ruutuikkunoista, kuistista, puutarhasta...

voisiko enempää edes toivoa?