Ah ihanuutta,

tekisikö mielesi kuvan paratiisirannalle lepäilemään?

Me lähdetään tuonne.
Tammikuussa.
Kahdeksi viikoksi.
Kolmestaan.
Matka on jo varattu.
(ja sitä voi kutsua yhdistetyksi perhelomaksi/häämatkaksi)

ps. paikan nimi on Koh Lanta ja se sijaitsee Thaimaassa :)

Kevään merkkejä

.

Eräs kevään merkki meillä on ruoka.
Tai pikemminkin ruoan monipuolistuminen.

Viikonloppuna oli lämmintä ja aurinkoista.
Seuraukset näkyivät heti ruokapöydässämme.

Lauantaina herkuteltiin sushilla
- makirullia ja sashimia,
tonnikalasta ja lohesta

Ihan ensimmäistä kertaa tein näitä itse,
aiemmin ollaan ostettu valmista.

Juomana japanilaista olutta ja kuivaa australialaista valkoviiniä (chardonnay).

Sunnuntain ruokalistalla
tomaatti-mozzarella-basilikasalaattia.

Tuoretta ja hyvää.

Sekä "hieman" erikoisen näköinen,
mutta maittava pasta yksinkertaisesti
savulohesta,
tuorepastasta,
aurinkokuivatuista tomaateista
ja pestosta.

Päälle tuoretta persiljaa.

Ja juomana eilisen viinin jämät.

Nukkuva (ehkä jopa syntymätön) sisäinen
puutarhurinikin alkaa heräillä
valon lisääntyessä.

Mielessä siintää iiiiiihana oma puutarha,
jota pääsee kuopsuttelemaan kesän alussa!
Siihen täytyy tietysti
olla mieleiset välineet,
ettei vallan pääse kyllästymään puutarhurointiin. ;)

Terveenä jo,

lukuunottamatta yskää.

Kuumeettomia päiviä ollut jo monta, joten eilen Onnikin pääsi jo päiväkotiin. Iltapäivää vietettiin ihanassa auringonpaisteessa, päiväkodin Nuori Suomi -liikuntatapahtumassa.

Ohjelmassa oli viidellä rastilla liikunnallisia tehtäviä.
Onni suoritti isän ja äidin kanssa hienosti kaikki rastit ja sai leimapassiinsa viisi leimaa.

Rasteilla kuljetettiin käpyä lapiossa, potkittiin palloa, tehtiin sirkustemppuja, miekkailtiin paperimiekoilla ja kuljettiin rataa pitkin.

Urheilun jälkeen tankattiin

grillimakkaralla ja mehulla.
Lisäksi tuettiin päiväkodin toimintaa
ostamalla arpoja ja voitettiin hienoja palkintoja.

Atshiii!

Viime viikonvaihde meni aika alakuloisissa ja kireissä tunnelmissa.
Ensin Onnille nousi kuume.
Sitten tuli oksennus.
Sitten ripuli.
Sitten lähti ääni.
Kähinä kehittyi kurkunpään tulehdukseksi.
Lisäksi rohiseva yskä.
Kipeä kurkku.
Vuotava nenä.

Itkua, kiukkua, huutoa.
Pätkittäisiä yöunia.
Pikkuinen, levottomasti nukkuva potilas viereen.
Itsellä 10 cm tilaa sängyssä.
Kantapäästä päähän, kyynärpäästä silmäkulmaan.

Allekirjoittaneella lisäksi hirvittävä
kiire saada valmiiksi eräs opiskeluihin liittyvä työ.
Tietäähän sen mitä siitä seuraa...
Kiukkua ja hampaidenkiristystä.
Kaikilla.

Onneksi isillä ei ollut töitä.
Isi hoiti ja viihdytti pientä miestä.
Poitsut kuluttivat aikaa mm. rakentamalla legoilla.
Siis silloin kun se pienelle miehelle sopi.
Usein pieni mies halusi äidin. ÄÄÄIIITIIIII!

Kevätaurinkoa ollaan ihasteltu vain likaisten ikkunoiden läpi.
Sisälläolo on tylsää, mutta sillä on puolensa.
Pyykkikorin pohja näkyy.
Lisäksi vaatekaappien kevätinventaario on lähes valmis!

Ennakkoa

Pari pientä pilkahdusta uudesta, tulevasta kodista.
En viitsi vielä paljoa paljastaa, kun kaikissa kuvissa on edellisen omistajan tavaroita.

Aitta on meidän.

Pihapiirin muut rakennukset kuuluvat naapureille.

Kaksi stadilaista asuntonäytössä...

Etupihalta, aitta ja taloa.

Kuistilta.

Pikkuikkuna on eteisen
ja suurempi tulevaan ruokailuhuoneeseemme.
Kaipaa vähän pesua ja maalia.

Alakerrasta löytyy kaksi samanlaista kakluunia.

Puulattiat on alakerrassa tuollaiset siniharmaanvihertävät.

Ruokailuhuoneen tapettia.

Oviaukosta kulku olo-/työ-/vierashuoneeseen
(josta puolestaan on kulku kylpyhuoneeseen ja saunaan).

Perimmäisessä huoneessa raidallinen tapetti, lattian sävyyn.

Keittiöstä.

Keittiön tapettia.

Portaikko.

Kaikki puunväriset osat
(lattia, portaat, kaiteet sekä katto)
saavat valkoisen maalin.

Portaat lähtevät keittiöstä, tasanteella on toinen wc. Seinässä ihana, voimakas ruusutapetti.

Yläkerran aulan ikkunasta näkymät omalle pihamaalle. :)

Kaikissa yläkerran kuvissa oli niin paljon tavaraa,
että sieltä sitten lisää kuvia aikanaan.

Pienen pintaremontin jälkeen. :)

Pääsiäinen meni, kevät tuli

Pääsiäinen yllätti taas tänä vuonna.
Tuli kiire niiden heinien kanssa, kuten yleensäkin...
Mutta ehtivät kasvaa pääsiäiseksi, kuitenkin.

Muistan, kuinka nuorempana vieroksuin itsetehtyjä koristeita,
joita siskon kanssa päiväkerhossa ja koulussa olimme väkertäneet.
Äiti niitä aina ripusti esille pääsiäisenä, vappuna, jouluna...
Mielestäni ne olivat hirvittävän rumia ja kuuluivat krääsäosastoon.

Nyt kun oma pikkuinen taapero on askarrellut
päiväkodissa koristeita,
niin tunne on aivan toinen.
Eihän hellyyttävämpää voi ollakaan!

Ne ovat niin suloisia, eikä tunnearvoa voi edes mitata,
kun toinen niitä niin ylpeänä esittelee.

Taidan laittaa ne esille tästä lähtien aina
sitä mukaa kun niitä tulee,
säilöä varoen
ja ottaa aina vuosi toisensa jälkeen esiin. :)

Täytekakulla herkuteltiin 2. pääsiäispäivänä.
Pohjana normi 3:n munan kakkupohja.
Välissä mousse, johon laitoin:

2,5 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
Geishasuklaalevy sulatettuna
+ persikkaa.

(täytteeseen sain idean chocomumin blogista)

Nyt se on meidän

Unelmien kodin omistusoikeus siirtyi meille eilen.
Hallintaoikeus siirtyy 9.5. jolloin päästään tositoimiin.

Uusi koti on 1/3 vanhasta kartanosta
joka on rakennettu vuonna 1896.

Neliöitä on 142
kahdessa kerroksessa.

Omaa tonttia 3683 m2
jonka piirissä mm. omenapuita, marjapensaita
ja vanha, kaksikerroksinen luhtiaitta.

Suloinen kuisti, ei lasitettu, mutta ihana silti.

Ruokailuhuone, jossa kaunis valkoinen kaakeliuuni.
Työhuone/kirjastohuone, jossa toinen yhtä upea kakluuni.
Nykyaikainen, mutta tunnelmallinen keittiö.
Sauna, iso kylpyhuone ja wc.

Toinen, pikkuinen wc yläkertaan johtavan portaikon tasanteella.
Tilava oleskeluaula yläkerrassa.

Kaksi suurta makuuhuonetta,
joista toinen tehty kahdesta pienemmästä huoneesta.
Toisessa makuuhuoneessa nostalginen pönttöuuni.

Vanhoja ruutuikkunoita
leveitä ovilistoja
romanttisia tapetteja
kulumaa
rosoisuutta
elämän jälkiä.

Ja ne natisevat puulattiat.

(ärsyttävästi kuva vinossa, älkää häiriintykö moisesta..)

Tänään päästään katettuun pöytään illalliselle ystävien luokse.
Ehkäpä samalla vähän juhlistetaan uutta kotiamme.
Kummisetä jää valvomaan Onnin unta.

Pääsiäistä!

Mukavaa, aurinkoista ja rentouttavaa sellaista!

Leinot jaakaan!

Pikkumuru on totaalisen rakastunut näihin viime jouluna saamiinsa Reino -tossuihin.
Joka päivä niillä tepastellaan.
Jos ne ovat hukassa, tulee kiukku ja huuto:
"Leinot jaakaan!"

Miksi?

Aurinko nousee,
on kastetta maassa.
Aika on herätä,
nousta ja lähteä.
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

(Kari Rydman)

Tämä laulu tuli mieleeni, kun luin vauvapalstalta suru-uutisen. Eräät vanhemmat ovat menettäneet pienen, 3-vuotiaan poikansa. Vuoden verran urhea poika jaksoi taistella syöpää vastaan.

En voi edes kuvitella sitä vanhempien tuskan määrää! Sehän on pahin painajainen, joka tapahtuu oikeassa elämässä. Poika oli ollut suunnilleen meidän Onnin ikäinen kun syöpä löydettiin. Miksi ihmisiä koetellaan näin? Eihän lasten kuulu kuolla. Eikä kenenkään vanhemman pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan. Pelkkä ajatus ahdistaa niin, että sydän pysähtyy.

Tällaisina hetkinä sitä muistaa olla kiitollinen omasta terveestä lapsestaan. Toivon pienen enkelin vanhemmille voimia kantaa suuri suru.