Kesällä kerran

kun kamera joutui vääriin käsiin.

Olohuoneen katto

Alakerran olohuoneen katossa oli aikaisemmin pinkopahvi, joka on ollut ennen vanhaan kovin suosittu materiaali seinissä ja katossa. Vähän ruma ja ällö, sekä komeasti revennyt katon halki seinästä seinään, talon eläessä.

Pieni kurkkaus pahvin alle paljasti siellä olevan hyvin vanhan, mutta varsin hyväkuntoisen paneelikaton.

Eli ei muuta kuin pahvit veks, hiontaa ja hiontaa ja hiontaa... Sitten pohjamaalia pintaan.

Lopuksi paneelikattomaalia. Puutavaraliikkeestä uudet kattolistat.
Listat sopiviksi pätkiksi, maalia pintaan. Asennus.

Ja voilà!

Vähän on koloja ja reikiä, mutta noin vanhassa kuuluu ollakin.

Meillä on kyllä aika kätevä isäntä. ♥

***

Sama kattoprojekti on edessä ruokasalissa. Mutta sitä ennen hiotaan ja maalataan olkkarin lattia.

Turvallisuusasioita

Arvaattekos mikä tässä valmistuu?

No lapsiporttihan se. Portaikon yläpäähän.

Nyt viimeistään oli aiheellista saada portti paikoilleen, kun nukumme yläkerrassa. Onnin huone on portaikosta heti vasemmalle. Enkä edes uskalla ajatella mitä voisi tapahtua kun pieni, uninen mies lähtee yöllä, pimeässä tepsuttelemaan huoneestaan...

Seinään tuli lisäksi kaide pieniä kulkijoita varten.

Ja näyttää siltä kuin portin rakentaja olisi tehnyt vinon portin. Mutta ei, se on lattia joka on mutkalla, ei portti. Vähän kinnaa toisesta päästä, mutta ei haittaa käyttöä. Näitä vanhan talon ihanuuksia. :)

(ja kuten huomaatte,
portaikko ja yläkerran lattia
odottavat vielä maalaustaan..)

Kiinnitysvälineet ja systeemit (termit hallussa!)
Porvoon Wanhasta Rautakaupasta.

Ulkona

paukkuu pakkaset. Mutta ajatukset on jo keväässä.

Sinne se taas meni.

Nimittäin hoitoon. Uudelle perhepäivähoitajalle. Kolmas viikko menossa jo ja hyvin menee. Saa purkaa energiaa, saa aktiviteetteja, saa vanhempaa ja nuorempaa leikkiseuraa. Uusia ympyröitä, haasteita. Eikä iltaisin tarvitse kiukutella vanhemmille, niin paljon. Yli puolen vuoden kotona olon jälkeen erittäin tervetullutta.

Silti on jotenkin haikeaa.

Ainakin äidistä.

Terveisiä vessasta!

Jos joku väittää, että kakka potassa ei ole kiva asia, on väärässä.

Meillä on siis harjoiteltu pottailua ahkerasti ja touhuttu lähes kokonaan ilman vaippaa jo viime alkukesästä. Pissaamiset on sujuneet joko pottaan tai pönttöön seisten, kuten isot pojat.

Mutta kakka. Ei. Se on väännetty ihan tietoisesti housuun ja housun lahkeeseen yli puolen vuoden ajan. Siitä ei ole ollut kyse, etteikö poika osaisi tunnistaa hätää. Eijei. Housuun vääntämiselle on osattu etsiä sopiva kolo sohvan tai verhon takaa, hiljaa hiipien jo vuoden ikäisestä. Mikään maailman tarra, karkki, houkuttelu, uhkailu, kiristys tai maanittelu ei ole saanut suostumaan poikaa ison hädän yllättäessä potalle. Ei, ei, ei. EI.

Kunnes. Maanantaina se tapahtui (yhden housuihin luikahtaneen kakkaepisodin jälkeen).

Onni tuli pyytämään: "Äiti, mennään potalle kakalle.". Ja sitten me mentiin. Ja sitä ihasteltiin pitkään. Pyydettiin ihan isikin katsomaan. :D

Mikä lie järjen riemuvoitto tapahtunut pienessä päässä. Vai olikohan se se viime viikolla luvattu HopLopin keikka saaliista potassa?

Äsken riemuittiin jälleen kiekurasta potassa. Pieni, ylpeä mies tokaisi: "Minä olen kakkamies!"

Tomaattinen kalamössö

Pakastekalaa
Sipulia
Valkosipulia
Tuoretta kukkakaalia
Pakastepinaattia
Yrttimaustettua tomaattimurskaa
Vettä liru

ripaus suolaa, pippuria, paprikaa ja chiliä

Kasviksia kuullotetaan kasarissa, tällä kertaa aidossa voissa. Sitten heitetään sekaan vähän vettä ja tomaattimurska. Paloiteltu ja hieman sulanut pakastekala perään ja haudutellaan kannen alla -määrittämättömän ajan (en katsonut kelloa), kunnes on kypsää.

Hyvää vaikka itse sanonkin. Sopii tällaiseen kylmään pakkaspäivään.

Herkkupäivä

Karkasin aamulla Samin mukana Helsinkiin. Ikävä vanhaan kotikaupunkiin olikin jo melko suuri. Oli mukavaa käydä fiilistelemässä, edes vähän aikaa kylmänkoleassa pääkaupungissamme.

Pahus, kun kaikki kuvat näyttävät olevan aika huonoja. Är-syt-tä-vää. Lupaan vielä joskus opetella kuvaamaan kunnolla.

Muutaman tunnin pikavisiittiin sisältyi lempiharrastuksiani: paljon syömistä ja melko paljon sisustuskaupoissa pörräilyä. Hyvin vähän ostoksia kuitenkaan.

Ensimmäiseksi kiiruhdettiin aamupalalle Bulevardin kahvisalonkiin.

Kauppojen kautta taas kahville, Cafe Picniciin. Tylsää, mutta vaniljalatte ja maitosuklaacookie oli ihan hyviä! :)

Lounasta nautittiin ravintola Sassossa.

Kukkakaali-proseccokeittoa ja salsa verdeä

Siikaa, mascarbonerisottoa ja hummerikastiketta

Suklaapolentaa ja kirsikkajäätelöä

***

Nyt on vatsa jo vajentunut sen verran, että voisin iltapalaksi kipaista keittiöstä (päivälliseksi valmistettua) paistettua kuhaa ja uunijuureksia. :)

Edit. tuli noottia tuosta viimeisestä lauseesta.. En siis hakenut ruokaa itse, vaan ihana ja rakas mieheni sen minulle toi (sekä valmisti). :)

Aikaansa edellä

tämä kotikaupunkimme nimittäin. Tai lähinnä sen paikallislehti. Olen muutostamme asti seurannut sekä huvittuneena että hieman ärsyyntyneenä sitä, että sunnuntain numero jaetaan jo lauantaiaamuna. Ihan täysin samaan aikaan siis kolahtaa postilaatikkoon sekä lauantain, että sunnuntain lehdet. Haloo!

Kerrankin oikein toivon, että kyseisen lehden puhelinmyyjä tavoittaisi minut, niin saisin esittää toivomuksen sunnuntailehdestä, kahden lauantain lehden sijaan.

Tänään huomasin taas päivän lehteä silmäillessäni, että kappas vain. Uusimaa on todella, todella edellä aikaansa. ;)

Tällaista tänään

Kanasalaatti

salaatinlehtiä
kirsikkatomaatteja
kurkkua
vihreää paprikaa
purjoa
fetajuustoa
grillattua kanaa
kapriksia
aurinkokuivattuja tomaatteja

öljyä ja pippuria

Kirppuja torille ja vähän kotiinkin

Meillä on yläkerrassa sellainen pyörremyrsky, etten edes kehtaa ottaa kuvaa. Tai, taisinpa ottaa muistoksi, mutten teille kehtaa näyttää! Olen käynyt laatikoita ja säkkejä läpi, ja jakanut roinat hyvin karkealla otteella säilytettäviin ja myytäviin. Krääsän määrä on jotain järkyttävää. Miksi olen/olemme jaksaneet kantaa asunnosta toiseen (varastosta toiseen) tuollaisen määrän t u r h a a rompetta? Hirvittävää tilanhukkaa.

Mutta nyt saa riittää! Meillä on paraikaa vuokralla kirpparipöytä, jonne olen riemumielin kiikuttanut meille turhaa - toivottavasti jollekin muulle tarpeellista. Muutamien kymmenien senttien hintojenkaan ei pitäisi pelotella ostajia. Kunhan vain niitä ei tarvitsisi enää kärrätä takaisin kotiin.

Ihanaa, rentouttavaa, puhdistavaa saada nurkkiin tilaa! Uskomattoman hyvä tunne. Olenkin pari päivää kuljeskellut mietteissäni ympäri asuntoamme tuumaillen ja tutkaillen, mistä voisinkaan vielä luopua..

Hyvin vähän olen myöskään kantanut tilalle mitään uutta. Ja sekin vähä kirpparilta.

Kyltti kellarin oveen, 2 €
(liikaa, tiedetään)

Onnille helmitaulu, 70 snt.

Tämä oli todella helmi löytö! Onnin kiittelystä ei ollut tulla loppua tämän saatuaan, ja on nyt leikkinyt sillä siitä lähtien. Raukka parka katsoi kauhuissaan kun otin siitä kuvan ja siirsin tietokoneelle:

"äiti, ethän laita tätä myyntiin?"
"en tietenkään!"
"ethän laita tätä ikinä myyntiin?"
"no en" :)

Ja uusi naksutin keittiön seinälle, 7 €
(tiedän, tämäkin liikaa, mutta kun oli niin söötti)

Talviurheilua

Joulupukin tuomat ensisukset on olleet kovassa käytössä. Pieni mies hiihtää niin hyvin, että voisi luulla syntyneen sukset jalassa. Hihkuu ja nauraa mennessään, selvästi nauttii touhusta. Pihaan tehtyä hiihtolatua pitkin on suihkittu ilman sauvoja, kun kädet ja jalat ei vielä toimi täysin yhteistyössä. Pyllähdyksistä huolimatta yritystä riittää ja eteenpäin mennään - ei hampaat irvessä, vaan hymyssä suin.

Hiihtämisestä innostuneina hankittiin alennusmyynneistä vielä luistimetkin suojineen sekä kypärä. Kerran vasta ollaan jäällä käyty, mutta hyvinhän sekin sujui. Luisteleminen luonnollisestikin on vähän vaikeampaa aloittelijalle hiihtoon verrattuna, mutta äiti oli aika yllättynyt siitä, että nilkat pysyivät suorina, eivätkä lonksuneet sinne tänne.

Itsekin sujautin luistimet jalkaan k a h d e k s a n vuoden tauon jälkeen. Hurjalta tuntui ja varpaat jäätyivät kun oli niin kylmä.

Harjoitukset jatkuvat. Äiti tuntuu tarvitsevan treeniä vähintään yhtä paljon kuin poikansa. Ja jospa se pukki toisi meille vanhemmillekin sukset ensi jouluna?

Sen siitä saa

kun suunnittelee kolme vuotta täyttävälle pojalleen syntymäpäiviä. Surffailee leivontablogeissa, ihastelee kakkuja, leivoksia, piirakoita. Tilailee leivontatarvikkeita kyseisiä synttäreitä varten.

Iski niin paha makeantuska, ettei auttanut kuin mennä kauppaan. Ajattelin pyöräyttää muffinsseja, jotain oikein suklaisia. Karkkihyllyllä en osannut päättää makua, joten ostin Fazerin sinistä, Daimia, Dumlea, Geishaa ja minttusuklaata.

Tein ihan perusmuffinssitaikinan:

200 g voita
1,5 dl sokeria
3 munaa

4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

2 dl maitoa
1 Fazerin sininen suklaanappirulla rouhittuna

Jokaiseen muffinssivuokaan upotin napin joko Geishaa, Daimia, Dumlea tai minttusuklaata. Paistamisen jälkeen kokeilin uutta pursotinvälineistöäni ja koristelin herkut vispikerma-tuorejuustomössöllä.

Nyt on vähän morkkis, mutta en ole syönyt kuin yhden. Naapureille kävin viemässä muutaman ja pojat varmastikin tekevät selvän lopuista, etteivät ne mua kauaa kiusaa..

Päivällinen

Lihapullia, porkkanaa, paprikaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja raejuustoa. Poitsuilla lisäksi perunamuusia. Itse siis skippasin tuon perunan.

Lihapullat

400 g vähärasvaista jauhelihaa
1 pss sipulikeittoaineksia
1 muna
1 prk kermaviiliä (tai jotain muuta nestettä, meillä oli nyt vain vettä, maitokin käy)
n. 1 dl korppujauhoja

Paistetaan 175 asteessa noin 20-30 minuuttia.

Remontti tämäkin

Ruokaremontti nimittäin. Tarkoitus ei ole l a i h d u t t a a, vaikka ei haittaa jos ylimääräsistä pöhöistä pääsee eroon. Ja olen päässytkin: puntari kertoi, että olen 700 g kevyempi kuin kuusi päivää sitten! Ja olen herkutellut lähes päivittäin...

Haluan elää terveellisesti. Haluan vähentää juuri turvotusta aiheuttavien nopeiden hiilihydraattien syömistä ruokavaliostani. Haluan vähentää sokeria. Haluan lisätä kasviksia. Haluan lisätä proteiinia. Tarkoitus ei ole karpata, vaan skarpata. Sen vuosi en halua vaihtaa tiettyjä kevyttuotteita kermaan, voihin ja majoneesiin, vaan jatkan oliiviöljylinjalla.

Tarkoitus ei ole asettaa tiukkoja rajoituksia syömisiin. Tiedän, että kohdallani se ei toimisi. Repsahtaisin heti, jos kieltäisin itseltäni kokonaan esim. sokerin. Eilenkin syötiin uuniomenoita kinuskikastikkeella... Päätin vain, että v ä h e n n ä n sitä. Ja korvaan makeutusaineella, silloin kun mahdollista.

Toistaiseksi menee hyvin. Huomenna tulee viikko, eikä nälkää ole tarvinnut nähdä. En ole kaivannut juurikaan leipää, perunaa, pastaa tai riisiä. Ruoka maistuu ja näyttää hyvälle.

Lohisalaattilounas:

- ruukkusalaattia
- porkkanaa
- kirsikkatomaattia
- paprikaa
- purjosipulia
- kurkkua
- fetajuustoa
- savustettua lohta
- keitetty muna

pieni loraus oliiviöljyä kastikkeeksi
mustapippuria

Vaatekaappi ja säätöä

Tällainen mäntykaappirumilus on odottanut vuosikaudet
uutta maalia pintaansa.

Vihdoin hommaan löytyi aikaa, inspistä ja paikka.
Enkä antanut muillekaan tekosyille sijaa.

***

Tässä tulos. Tosin kaappi ei ole vielä omalla paikallaan.
Se kuuluu Onnin huoneeseen.

Indiskasta löytyi uudet, myrkynvihreät vetimet
vanhojen hirvitysten tilalle.

***

Kokeilen myös muissa blogeissa hyvältä näyttänyttä mallia,
jossa blogikaista on saanut lisää leveyttä ja kuvat ovat isompia.

Saa nähdä toimiiko mulla, tai osaanko ylipäätään.

***

Edit.
Tjaah, enpä tiedä. Nyt ainakin kuvat on ehkä liian isoja vielä..
Ja tuntuu kovin työläältä. Pelkkä blogikaistan suurennos
kun ei riittänyt s u u r e n t a m a a n kuvia.

Joten,
- pienensin ensin kuvat 750 x 500 px kokoisiksi
- jonka jälkeen siirsin ne Picasa-albumiin
- jossa "suurensin" ne suurennuslasilla
- jonka jälkeen kuvaa klikkaamalla sain kuvan osoitteen
- jonka kopioimalla sain sen siirrettyä Bloggeriin

Huh. Kertokaa mulle, että on olemassa helpompikin tapa.
Onhan?

Pakkasta uhmaten

reipas retkikuntamme päätti

pistäytyä makkaranpaistossa

tässä lähistöllä,

joen rannassa

Oli kaunista.

Kylmää.

Lumista.

Ja lopulta pimeää.

Onneksi laitettiin lähtiessä

sauna lämpiämään.