Mau!
Olen Goljat. Katti-Goljatti. Ilmestyin tänne pihan perälle uteliaana tarkkailemaan ja maukumaan. Minulla on hirvittävästi asiaa kerrottavana, nau'un taukoamatta. Olin aluksi hirvittävän säikky, pelkäsin ihan kaikkea. En edes täällä asuvien ihmisten antanut tulla lähelle, vaikka hyvää ne vain taisivat tarkoittaa kun ruokaakin tarjosivat. Olen nähnyt paljon pahaa, joku on kohdellut minua kaltoin... Minulla ei ole ollut kotia pitkiin aikoihin, tänne tullessani olin niin laiha ja nälkiintynyt, että ellei minusta olisi alettu huolehtia, olisin varmasti kuollut pian nälkään tai joku peto olisi tappanut minut, kun en olisi jaksanut puolustautua. Niin heikkona olin.
Tuo emäntä sitten soitti johonkin eläinsuojelupaikkaan ja ilmoitti minusta. Kukaan ei minua ollut kaivannut, joten kuulin emännän puhuvan isännälle minun tänne jäämisestäni. Vähän jännitti, sillä isäntä ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta. Katsoi minua epäluuloisen näköisenä ja väitti että sotken ja karvaan kaikki paikat. Minäkö? Eikö se muka ole koskaan kuullut miten siistejä me kissat ollaan?? Noh, onneksi emäntä sai isännän pään käännettyä jo samana päivänä ja kyllä nyt näyttää siltä, että tuo isäntäkin minusta ihan oikeasti tykkää. Olen kyllä varmuuden vuoksi yrittänyt olla oikein erityisen söpö aina isännän läsnäollessa.
Mutta sitten täällä asuu myös tuollainen pieni poika. Sitä pitää vähän varoa, se on kovin arvaamaton ja vähän pelottava. Välillä se silittää ja kertoo kuinka tykkää minusta, mutta välillä heittelee minua raukkaa tavaroilla. Hyppii, metelöi ja säikyttelee minua niin kovin, että joudun pakenemaan metsään! Kuulin emännän sanovan, että poika on minusta mustasukkainen.
Eräänä päivänä tämä perhe tunki minut vankilaan. Se oli aivan kamalaa. Vaikka olen katalia kokenut kolli, se oli ehkä pahinta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Pienessä, ahtaassa ja keikkuvassa sellissä minut kannettiin johokin kovaääniseen ja heiluvaan paikkaan, joita nuo ihmiset autoksi kutsuvat. Tuli niin huono olo, että meinasi taju mennä. Luulin viime hetkeni koittaneen. Olen mennyt jo sekaisin laskuissa, mutta minulla ei voi olla enää kovin montaa elämää jäljellä, niin kovia olen joutunut kokemaan. Sitten mentiin johonkin paikkaan, jossa oli kummallisia hajuja. Vieras täti otti minut vankilasta pois, mutta huone oli kovin pieni, enkä päässyt pakoon vaikka yritinkin. Juoksin pöydän alle sydän kurkussa, sieltä toisen pöydän alle ja kyyhötin hädissäni nurkassa. Täti konttasi perässä ja sitten... Voi, minulle tarjottiin ruokaa. Ja minähän en voi vastustaa ruokaa! Pikkuhiljaa nälkä voitti pelon ja ryömin piilostani varovasti maistamaan tädin tarjoamaa herkkua. Eikä se tätikään nyt niin kamala ollut, jutteli rauhallisesti ja silitteli. Olin kuulema ihan terve kissa, vain kovin laiha ja heikossa kunnossa. Minun täytyy vain kovasti syödä ja vahvistua, jotta minut voidaan rokottaa ja leikata. Hei emäntä, kuulitkos, ruokaa mulle paljon!
Lääkäri ei tiennyt kuinka vanha olen. Enkä sitä tiedä oikein itsekään. Kuulema vaikutan nuorehkolta, ehkä korkeintaan viisivuotias. Molemmista korvistani puuttuu palaset, ne taisivat paleltua viime talvena. Hui olkoon, se oli kyllä kylmä talvi, en halua edes muistella sitä! Onneksi minulla on nyt ihana koti, jossa saan joka päivä ruokaa ja vettä ja paljon paijausta. Ei ole mitään niin ihanaa kuin maha täynnä köllähtää tuohon pihanurmelle emännän silitettäväksi. Olen hyvin hellyydenkipeä kissa, nautin suuresti huomiosta ja olen oppinut kehräämään. Kiemurtelen onnesta kyljeltä toiselle ja tarjoan vatsaani silitettäväksi. Emäntä ihmetteli, miten annan koskea joka paikkaan. No tietysti annan, kun se on niin ihanaa!
Emäntä on punninnut minua ja kehunut kovasti, miten olen saanut painoa ja reipastunut. Mutta vähän kyllä jännittää. Sehän tarkoittaa sitä, että minut suljetaan pian taas siihen vankilaan ja kuljetetaan lääkäriin. Ja tällä kertaa saan piikkiä ja sen lisäksi minulta viedään miehuus! Mutta toisaalta, antaa mennä. Ei täällä muutenkaan ole näkynyt mitään kiinnostavia tyttökissoja lähistöllä, enkä jaksa enää lähteä seikkailemaan. Sitäpaitsi, emäntä sanoi, että saan alkaa olla enemmän sisällä sitten, kun minut on leikattu.
Sunnuntaina tulee kuukausi siitä kun ilmeistyin tänne uuteen kotiini. Emäntä sanoi, että sitä päivämäärää, 1.7.2010 aletaan pitää minun ilmestymisen päivänäni, sillä syntymäpäivääni ei tiedetä. Voi että, saankohan jotain erityisen hyvää herkkua silloin...
