Tänään vietetään miehen viimeistä lomapäivää. Tarkoitus oli mennä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan, mutta ei sitten lähdettykään. Aikataulut ei jotenkin sopineet yksiin ollenkaan, joten kävimme vain kaupungilla hakemassa Onnille hieman uusia vaatteita.
Tuokin reissu sattui himppusen päällekkäin väsykiukkuisen pikkuherran päiväunien kanssa, joten en uskalla edes ajatella millainen show oltaisi saatu aikaiseksi Loviisassa... Huomennahan sinne vielä pääsisi, tosin Onnin kanssa kahden koska mies on töissä, joten taidan vielä harkita.
Nyt molemmat miehet ovat päikkäreillä yläkerrassa. Itse otin teetä ja omppupannaria vaniljajätskillä, sytytin pöydälle kynttilän ja vain kuuntelen hiljaisuutta.
Tänään piti, vai voisiko kesämekkokauden jälkeen sanoa, että SAI pukea sukkahousut, neulemekon ja tossut. Ihanaa sanon minä.
omppupannari oli muuten tosi herkkua, ohje löytyy täältä *KLIK*
lauantai, 28. elokuuta 2010
perjantai, 27. elokuuta 2010
Lamppu
Näitä on näkynyt useassakin blogissa, enkä tiedä valitettavasti kenen idea alunperin on. Mutta jos joku tunnistaa idean omakseen, niin saa huikata! Ja minä kiitän! Sekä ideoijaa, että jälleen kerran taitavaa miestäni, joka tämänkin lampun meille suostui väsäämään pyynnöstäni muutama viikko takaperin.
Ei tarvittu kuin neljän euron kirppariämpäri ja vähän muita tarvikkeita.
Voilà!
Paikan se löysi eteisen katosta.
Eteisestä, jossa on
e d e l l e e n
tipunkeltaiset seinät.
Jotenkin vaan ahdistaa
ajatus seinien hiomisesta
ja siitä aiheutuvasta pölystä.
Juuri siinä kohtaa,
missä kuljetaan koko ajan.
Eteisestä, jossa on
e d e l l e e n
tipunkeltaiset seinät.
Jotenkin vaan ahdistaa
ajatus seinien hiomisesta
ja siitä aiheutuvasta pölystä.
Juuri siinä kohtaa,
missä kuljetaan koko ajan.
Tunnisteet:
Kirpparilta,
Koti,
Sisustusta,
Tee-se-itse
torstai, 26. elokuuta 2010
Heviä ja tunnustuksia
Eilen olimme hartaasti odotetulla Hevisaurus -bändin keikalla Loviisassa. Onni on suuri Hevisaurusten fani, ollut jo helmikuusta, jolloin sai CD-levyn syntymäpäivälahjaksi. CD on soinut autossamme siitä lähtien lähes joka kerta, kun se pihasta johonkin liikkuu. Jo ennen kuin auto on käynnissä, kuuluu takapenkiltä komento: "Hevisaulusta!".
***
Kiitos upean Marie Elisabeth's Rum -blogin
ihanalle Marielle tästä tunnustuksesta,
jonka häneltä sain!
ihanalle Marielle tästä tunnustuksesta,
jonka häneltä sain!
Olen tästä todella otettu!
Sääntöjen mukaan tunnustuksen saanut kertoo itsestään seitsemän asiaa. Paljastin jokin aika taaksepäin itsestäni jo sadan kohdan listan, joten olen vähän tylsä ja kerron vain tästä päivästäni... :)
1. Aamupalani oli tänään iso kupillinen maitokahvia.
2. Lounaaksi valmistin kanarisottoa ja salaattia, sillä välin kun mies ja poika leikkivät pihalla.
3. Ruuanlaiton lomassa kuuntelin Spotifysta Morcheebaa ja Miles Davisia.
4. Äänistä päätellen Onni heräsi juuri päikkäreiltä ja meni vessaan.
5. Seuraavaksi aion valmistaa nakki- ja hillocroisantteja, sekä kaakaota termariin eväiksi.
6. Olemme lähdössä metsäretkelle.
7. En vielä tiedä mitä syömme päivälliseksi tai iltapalaksi, mutta sen tiedän että haluan illalla saunaan.
Tunnisteet:
Hömppäpömppää,
Onni
tiistai, 24. elokuuta 2010
Kissanelämää
Minä se tässä, Goljat-kissa. Muistatteko?
Olen nyt asunut tässä uudessa, ihanassa perheessäni lähes kaksi kuukautta. Enimmäkseen laiskat päiväni koostuvat nukkumisesta ja makoilusta, pihalla hiirien ja lintujen perässä juoksentelemisesta, naapurin 18-vuotiaan kollin hyökkäysyrityksiltä paetessa ja syödessä.
Olen kyllä syönyt ja syönyt ja syönyt. Söisin enemmänkin jos vain annettaisiin! Ja olen kyllä varmuuden vuoksi aina pyytänyt ruokaa kovalla äänellä, jos kuppi on sattunut olemaan tyhjä, vaikka pari kertaa päivässä siihen tulee ruokaa ihan pyytämättäkin. Olen kuulema kasvanut ja vahvistunut, ja minusta on tullut hieno ja reipas kissa! Ja tämä ei sitten ole mitään itsekehua, emäntä on ihan oikeasti sanonut niin!
Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, mutta viime viikolla koin taas kauhunhetkiä, kun emäntä koppasi minut syliinsä ja laittoi taas siihen pieneen ja pelottavaan vankilakoppiin. Sitten se pieni ihminen, jota ne kutsuvat Onniksi, ilkkui minulle kaltereiden takaa. Sitten me lähdettiin autolla: minä, emäntä ja pieni ihminen johonkin. Voi että miten taas pelotti. Mourusin koko ajon ajan niin kovaa kuin vain pystyin.
Perillä huomasin, että paikassa oli jotain tuttua. Hmmm, olin ollut täällä varmasti joskus ennenkin. Sitten muistin, että eläinlääkärissähän oli juuri tällainen haju. Tällä kertaa oli vain eri lääkäri, joka ei paljoa minulle lirkutellut. Pyysi vain emäntää pitämään minua pöydällä paikoillani ja sitten se pisti kankkuun jonkun piikin. Ei se onneksi edes sattunut. Ja sitten ne työnsivät minut takaisin vankilaan, kuulema nukahtamaan! Hah, niinhän te luulette, ajattelin. Ei kyllä tullut mieleenkään käydä siinä tilanteessa nukkumaan. HALOO! Mutta sitten yhtäkkiä alkoi ihan kamalasti väsyttämään. En kertakaikkiaan saanut pidettyä silmiä auki, vaikka miten yritin.....
En tiedä yhtään kuinka kauan olin nukkunut, mutta kun heräsin, niin olin kotona taas! Ihmeellistä! Ja kylpyhuoneessa vielä! Raotin varovasti silmiäni, sillä pää oli vähän kipeä. Ja oksetti ja pissatti! Sitten iski pieni paniikki, että mikä minua vaivaa, kun on niin hutera olo. En pystynyt pidättelemään vaan pissasin alleni. Yritin liikkua eteenpäin, että pääsisin pois, mutta jalat tuntuivat ihan pehmeiltä, enkä päässyt kuin vaivoin raahautumaan kylppärin ovelle. Siihen oksensin.
Emäntä kävi vähän väliä minua katsomassa. Itkin kovasti ja olisin halunnut pois kylpyhuoneesta, mutta emäntä ei päästänyt. Sanoi vaan, että minun pitää vielä toipua. Sitten se toi minulle ruokaa ja vettä. Ei ollut edes kova nälkä, mutta ajattelin varmuuden vuoksi syödä, kun eihän sitä koskaan tiedä miten tässä elämässä käy. Jos vaikka ruokaa ei taas pitkään aikaan saakaan. On siis parempi syödä aina heti kaikki tarjolla oleva ruoka!
Onneksi sain välillä vähän nukuttua ja tunsinkin oloni hetki hetkeltä paremmaksi. Onneksi emäntä ei ollut vihainen, vaikka olinkin pissannut ja oksentanut lattialle. Mistä sekin tiesi, etten niitä tahallani tehnyt, vaikka se ei ollut edes näkemässä? Mutta sitten kun emäntä oli saanut kylpyhuoneen siivottua, jouduin kokemaan taas jotain ihan kamalaa: emäntä vei minut suihkuun ja pesi minut ihan hirvittävän märällä vedellä! YÖK! Turkki oli ihan märkä, enkä kuitenkaan vielä jaksanut ravistella, saati nuolla turkkiani puhtaaksi. No joo, toisaalta. Olin ennen sitä märkä pissasta, joten kaipa se vesi oli vähemmän paha noista kahdesta.
Nukuin kyllä aika hyvin seuraavankin yön. Tosin jouduin viettämään senkin ajan kylppärissä. Tosi tylsää. Lisäksi emäntä oli tuonut sinne minulle kummallisen laatikon, jossa oli hiekkaa. En ymmärtänyt aikaisemmin mitä sillä pitäisi tehdä, mutta tuona yksinäisenä yönä, jonka vietin kylpyhuoneessa, silloin minulle valkeni. Ja sekin ahaa-elämys tuli kirjaimellisesti PAKON edessä. Oli niin kova pissahätä, eikä yhtään nurmikkoa missään, pelkkää laattalattiaa. Oli pakko mennä pissalle siihen hiekalle, en keksinyt muutakaan!
Mutta voi miten iloiseksi emäntä tulikaan aamulla haettuaan minua kylppäristä ja huomattuaan, että olin tehnyt pissat lattian sijaan siihen laatikkoon. Silloin ajattelin, että en enää ikinä pissaa tai kakkaa sisällä mihinkään muualle, kuin siihen laatikkoon, kun siitä saa niin paljon kehuja! Hyvä minä!
Ja nyt kun minut on kuulema leikattu (en kyllä tajua että mitä), mutta ei sen väliä kun on niin hyvä fiilis, saan alkaa olla enemmän sisällä, mikä on tosi hyvä juttu kun syksykin kuulema tulee. Ei kyllä huvita tuonne sateeseen mennäkään, kun vaihtoehtona on köllötellä sisällä lämpimässä! Ihanaa. Niin ja sitten sain kuulema rokotukset kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan. Hyvin olen toipunut leikkauksesta ja rokotuksiin saan tehosteen kuukauden kuluttua.
Miau!
Olen nyt asunut tässä uudessa, ihanassa perheessäni lähes kaksi kuukautta. Enimmäkseen laiskat päiväni koostuvat nukkumisesta ja makoilusta, pihalla hiirien ja lintujen perässä juoksentelemisesta, naapurin 18-vuotiaan kollin hyökkäysyrityksiltä paetessa ja syödessä.
Olen kyllä syönyt ja syönyt ja syönyt. Söisin enemmänkin jos vain annettaisiin! Ja olen kyllä varmuuden vuoksi aina pyytänyt ruokaa kovalla äänellä, jos kuppi on sattunut olemaan tyhjä, vaikka pari kertaa päivässä siihen tulee ruokaa ihan pyytämättäkin. Olen kuulema kasvanut ja vahvistunut, ja minusta on tullut hieno ja reipas kissa! Ja tämä ei sitten ole mitään itsekehua, emäntä on ihan oikeasti sanonut niin!
Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, mutta viime viikolla koin taas kauhunhetkiä, kun emäntä koppasi minut syliinsä ja laittoi taas siihen pieneen ja pelottavaan vankilakoppiin. Sitten se pieni ihminen, jota ne kutsuvat Onniksi, ilkkui minulle kaltereiden takaa. Sitten me lähdettiin autolla: minä, emäntä ja pieni ihminen johonkin. Voi että miten taas pelotti. Mourusin koko ajon ajan niin kovaa kuin vain pystyin.
Perillä huomasin, että paikassa oli jotain tuttua. Hmmm, olin ollut täällä varmasti joskus ennenkin. Sitten muistin, että eläinlääkärissähän oli juuri tällainen haju. Tällä kertaa oli vain eri lääkäri, joka ei paljoa minulle lirkutellut. Pyysi vain emäntää pitämään minua pöydällä paikoillani ja sitten se pisti kankkuun jonkun piikin. Ei se onneksi edes sattunut. Ja sitten ne työnsivät minut takaisin vankilaan, kuulema nukahtamaan! Hah, niinhän te luulette, ajattelin. Ei kyllä tullut mieleenkään käydä siinä tilanteessa nukkumaan. HALOO! Mutta sitten yhtäkkiä alkoi ihan kamalasti väsyttämään. En kertakaikkiaan saanut pidettyä silmiä auki, vaikka miten yritin.....
En tiedä yhtään kuinka kauan olin nukkunut, mutta kun heräsin, niin olin kotona taas! Ihmeellistä! Ja kylpyhuoneessa vielä! Raotin varovasti silmiäni, sillä pää oli vähän kipeä. Ja oksetti ja pissatti! Sitten iski pieni paniikki, että mikä minua vaivaa, kun on niin hutera olo. En pystynyt pidättelemään vaan pissasin alleni. Yritin liikkua eteenpäin, että pääsisin pois, mutta jalat tuntuivat ihan pehmeiltä, enkä päässyt kuin vaivoin raahautumaan kylppärin ovelle. Siihen oksensin.
Emäntä kävi vähän väliä minua katsomassa. Itkin kovasti ja olisin halunnut pois kylpyhuoneesta, mutta emäntä ei päästänyt. Sanoi vaan, että minun pitää vielä toipua. Sitten se toi minulle ruokaa ja vettä. Ei ollut edes kova nälkä, mutta ajattelin varmuuden vuoksi syödä, kun eihän sitä koskaan tiedä miten tässä elämässä käy. Jos vaikka ruokaa ei taas pitkään aikaan saakaan. On siis parempi syödä aina heti kaikki tarjolla oleva ruoka!
Onneksi sain välillä vähän nukuttua ja tunsinkin oloni hetki hetkeltä paremmaksi. Onneksi emäntä ei ollut vihainen, vaikka olinkin pissannut ja oksentanut lattialle. Mistä sekin tiesi, etten niitä tahallani tehnyt, vaikka se ei ollut edes näkemässä? Mutta sitten kun emäntä oli saanut kylpyhuoneen siivottua, jouduin kokemaan taas jotain ihan kamalaa: emäntä vei minut suihkuun ja pesi minut ihan hirvittävän märällä vedellä! YÖK! Turkki oli ihan märkä, enkä kuitenkaan vielä jaksanut ravistella, saati nuolla turkkiani puhtaaksi. No joo, toisaalta. Olin ennen sitä märkä pissasta, joten kaipa se vesi oli vähemmän paha noista kahdesta.
Nukuin kyllä aika hyvin seuraavankin yön. Tosin jouduin viettämään senkin ajan kylppärissä. Tosi tylsää. Lisäksi emäntä oli tuonut sinne minulle kummallisen laatikon, jossa oli hiekkaa. En ymmärtänyt aikaisemmin mitä sillä pitäisi tehdä, mutta tuona yksinäisenä yönä, jonka vietin kylpyhuoneessa, silloin minulle valkeni. Ja sekin ahaa-elämys tuli kirjaimellisesti PAKON edessä. Oli niin kova pissahätä, eikä yhtään nurmikkoa missään, pelkkää laattalattiaa. Oli pakko mennä pissalle siihen hiekalle, en keksinyt muutakaan!
Mutta voi miten iloiseksi emäntä tulikaan aamulla haettuaan minua kylppäristä ja huomattuaan, että olin tehnyt pissat lattian sijaan siihen laatikkoon. Silloin ajattelin, että en enää ikinä pissaa tai kakkaa sisällä mihinkään muualle, kuin siihen laatikkoon, kun siitä saa niin paljon kehuja! Hyvä minä!
Ja nyt kun minut on kuulema leikattu (en kyllä tajua että mitä), mutta ei sen väliä kun on niin hyvä fiilis, saan alkaa olla enemmän sisällä, mikä on tosi hyvä juttu kun syksykin kuulema tulee. Ei kyllä huvita tuonne sateeseen mennäkään, kun vaihtoehtona on köllötellä sisällä lämpimässä! Ihanaa. Niin ja sitten sain kuulema rokotukset kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan. Hyvin olen toipunut leikkauksesta ja rokotuksiin saan tehosteen kuukauden kuluttua.
Miau!
Tunnisteet:
Kissa
Marjatortut
Tässä ohje helppoihin ja nopeisiin marjatorttuihin,
joita tarjosimme aiemman postauksen kesäjuhlissamme. Ohje nyt valitettavasti muistinvarainen (sain miehen äidiltä ohjeen),
joten määrät eivät välttämättä ole kovin tarkkoja... Pohjan koko riippuu myös paljon vuoan koosta, itse tein kaikki kolme pohjaa eri kokoisissa vuoissa: yhden torttuvuoassa (jossa syvennys) ja kaksi tavallisissa rengasvuoissa.
Pohja:
2 munaa
0,5 - 1 dl sokeria
1 - 1,5 dl vehnäjauhoja
(ripaus leivinjauhetta)
Vaahdotetaan munat ja sokeri. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paistetaan 175 asteessa (en kellottanut aikaa!)... kypsäksi. :)
Pohjat kostutettiin sitruunamehulla.
Täyte:
2,5 dl Flora Vanillaa
3 rkl maitorahkaa
sokeria maun mukaan
marenkeja murskattuna
Sotketaan täytteen ainekset keskenään. Tällä määrällä täyttää pari tuollaista pientä torttua. Ladotaan täyte pohjan päälle ja koristellaan raastetulla valkoisella suklaalla, sekä tuoreilla marjoilla. Meillä oli yksi vadelmatorttu, yksi mustikkatorttu (kuva) ja yksi mustikka-vadelmatorttu.
joita tarjosimme aiemman postauksen kesäjuhlissamme. Ohje nyt valitettavasti muistinvarainen (sain miehen äidiltä ohjeen),
joten määrät eivät välttämättä ole kovin tarkkoja... Pohjan koko riippuu myös paljon vuoan koosta, itse tein kaikki kolme pohjaa eri kokoisissa vuoissa: yhden torttuvuoassa (jossa syvennys) ja kaksi tavallisissa rengasvuoissa.
Pohja:
2 munaa
0,5 - 1 dl sokeria
1 - 1,5 dl vehnäjauhoja
(ripaus leivinjauhetta)
Vaahdotetaan munat ja sokeri. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paistetaan 175 asteessa (en kellottanut aikaa!)... kypsäksi. :)
Pohjat kostutettiin sitruunamehulla.
Täyte:
2,5 dl Flora Vanillaa
3 rkl maitorahkaa
sokeria maun mukaan
marenkeja murskattuna
Sotketaan täytteen ainekset keskenään. Tällä määrällä täyttää pari tuollaista pientä torttua. Ladotaan täyte pohjan päälle ja koristellaan raastetulla valkoisella suklaalla, sekä tuoreilla marjoilla. Meillä oli yksi vadelmatorttu, yksi mustikkatorttu (kuva) ja yksi mustikka-vadelmatorttu.
Tunnisteet:
Makeat leivonnaiset
maanantai, 23. elokuuta 2010
Halkotalkoot
Meillä vietettiin viikonloppuna hääpäivän lisäksi halkotalkoita. Miehen veli ja isä vaimoineen olivat meillä siis halonhakkuussa. Kun muu poppoo huhki kirveiden varsissa, minä hääräsin keittiössä ja huolehdin talkooväen ruokahuollosta. Ja parempi niin. Luulen, että saisin vain vahinkoa aikaan moisen teräaseen kanssa. Parempi siis pysyä kyökissä!
Valitettavasti unohdin kaikessa tiimellyksessä kuvata suurimman osan kokkailuista, mutta lisään silti reseptit tähän, vastaisuuden varalle.
Perjantaina valmistin päivälliseksi Burgundinpataa tällaisella reseptillä:
~ 700 g naudan sisäpaistia
3 pientä sipulia
200 g herkkusieniä
voita paistamiseen
1,5 rkl vehnäjauhoja
n. 3 dl kasvislientä (kuuluisi olla lihalientä, mutta oli vain luomu-kasvisliemijauhetta)
2 dl punaviiniä
1-2 tl rouhittua mustapippuria
timjamia
persiljaa
1-2 dl hillosipuleita
suolaa
1 rkl sokeria
Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja sipulit lohkoiksi. Viipaloi sienet. Ruskista kaikki pienissä erissä pannulla tai padassa. Kaada kaikki voideltuun uunivuokaan tai pataan ja ripottele päälle jauhot. Kaada lihaliemi ja viini pataan. Sekoita ja mausta. Kypsennä uunissa kannen alla 15 asteessa pari tuntia. Lisää hillosipulit pataan puolisen tuntia ennen kuin tarjoat ruuan. Lisää suola ja sokeri. Tarkista maku. Tarjoa perunoiden tai riisin kanssa. Meillä oli perunoita ja vihreää salaattia.
***
Jälkkärikahvien kaveriksi tein Mamman marjapiirakkaa, jonka reseptiä sovelsin hieman.
Pohja:
150 g margariinia
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
ripaus leivinjauhetta
Vatkaa voi ja sokeri. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet ja lisää voi-sokeri-vaahtoon. Levitä piirakkavuoan pohjalle.
Täyte:
n. 3 dl punaisia viinimarjoja
1 prk kermaviiliä
reilu puoli dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 prk Flora Vanillaa
Levitä marjat piirakkapohjan päälle. Sekoita täytteen ainekset ja kaada sekaan. Paistetaan 30-40 min. 200 asteessa. Kirpeät punaherukat sopivat hyvin makean vaniljakastike-kermaviilimössön sekaan!
***
Lauantaiaamuna reipas työporukka ryhtyi heti hommiin aamupalan syötyään. Tästähän suunnilleen lähdettiin liikkelle. (Kuva otettu alkukesästä, jonka jälkeen puupino on pienentynyt ja mies oli jo parina päivänä pieninyt tukkeja moottorisahalla pölkyiksi.)
Nyt tukkeja on pihalla enää tämän verran!
Klapeja riittää... ihan "muutamaksi" talveksi..
Lauantaina syötiin lounaalla thaimaalaista kasviskeittoa. Ohje on omasta päästä ja määrät summittaisia, eikä kuvaakaan tullut otettua, mutta tässä ainekset joista sen tein...
1 pss itämaisia wokkivihanneksia (pakaste)
pala tuoretta inkivääriä
tuoretta chiliä (puolikas palko)
pari sipulia
broilerin fileitä
kookosöljyä paistamiseen
vettä + kasvisliemijauhetta
soijakastiketta
kookosmaitoa
mustapippuria
chilimaustetta
currymaustetta
garam masala -maustetta
Broilerin fileet olin jo aiemmin marinoinut itse ja pakastanut. Meillähän ei osteta mitään valmiiksi marinoituna, ällöttää ne valmiit liemet. Broitskujen marinaadiin laitoin summamutikassa: rypsiöljyä, soijakastiketta, mustapippuria, chilimaustetta, currya ja valkosipulia. Annoin maustua yön yli jääkaapissa.
Keittoon kuullotin chilin, tuoreen inkiväärin ja sipulin melko reilussa määrässä kookosöljyä. Sitten sekaan wokkivihannekset. Broilerit paloittelin keittoon sopiviksi ja ruskistin erikseen kookosöljyssä. Vettä ja mausteet kattilaan ja sitten kasvikset ja kanat perään. Pieni kiehautus ja lopuksi vielä tarvittaessa mausteita ja kookosmaito. Lisänä oli keitettyä Basmatiriisiä keittokulhon pohjalle thaimaalaiseen tapaan.
***
Jälkkärikahveilla syötiin edellispäiväisen marjapiirakan lisäksi leipomiani suklaabrownies-keksejä. Hukkasin jo ohjeen, mutta se on napattu K-kaupossa jaettavasta ruokalehdestä. Meillä ei ollut hasselpähkinöitä, joten korvasin ne ekstrasuklaalla...
Ruokailun jälkeen kirveet taas heiluivat pihallamme...
Illalla syötiinkin sitten pitkän kaavan mukaan, pitkästä aikaa. Kiitokseksi halkojengille, sekä vähän jo sunnuntain hääpäivääkin ajatellen.
Alkuruuaksi maisteltiin keitettyjä täplärapuja. Ostettiin ravut tosin pakastealtaasta, minusta kun ei ole laittamaan elävää rapua kiehuvaan veteen... Sulatin ravut ja maustoin ne vesi-suola-sokeri-tilliliemessä. Rapujen kanssa oli vihreää salaattia (lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia, kapriksia, vihreitä oliiveja, sipulia) ja yksinkertainen kastike oliiviöljystä, balsamiviinietikasta ja pippurista, paahtoleipää, voita ja kermaviilistä lohitahnaa.
Ruokajuomana kivennäisvettä, italialaista kuivaa luomuvalkoviiniä ja jäiset Marskin ryyppy-snapsit.
Lohitahna paahtoleivälle:
1 prk kermaviiliä
pala savustettua lohta
suolaa
pippuria
sitruunasta puristettua mehua maun mukaan
tilliä
ruohosipulia
Pääruuaksi olin haaveillut poron sisäfilettä, mutta tulin toisiin ajatuksiin kaupassa hinnan nähdessäni... Poron sisäfile sai siis tällä kertaa jäädä, tilalle vaihtui hyvä ja murea naudan sisäfile. Lihan kanssa syötiin uunijuureksia ja punaviinikastiketta.
Sisäfile valmistettiin tutulla ja turvallisella tavalla kokonaisena uunissa. Tällaiselle joukolle ei viitsi lähteä pihvejä paistamaan, tai muutoin kaikki saavat oman annoksensa eri aikaan. Liha otetaan hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Meillä oli noin kilon kokoinen file, jonka pintaan hierotaan suolaa ja pippuria ja paistetaan mausteet lihan pintaan kiinni voissa pannulla. Sitten lihaan isketään mittari paksuimpaan kohtaan ja paistetaan uunissa. Tällä kertaa kypsäksi, (vaikka itse suosinkin mediumia), enemmistön toiveesta. :)
Sisäfile valmistettiin tutulla ja turvallisella tavalla kokonaisena uunissa. Tällaiselle joukolle ei viitsi lähteä pihvejä paistamaan, tai muutoin kaikki saavat oman annoksensa eri aikaan. Liha otetaan hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Meillä oli noin kilon kokoinen file, jonka pintaan hierotaan suolaa ja pippuria ja paistetaan mausteet lihan pintaan kiinni voissa pannulla. Sitten lihaan isketään mittari paksuimpaan kohtaan ja paistetaan uunissa. Tällä kertaa kypsäksi, (vaikka itse suosinkin mediumia), enemmistön toiveesta. :)
En edes ajatellut (no hyvä on, kävi mielessä mutta ajattelin oikaista tässä kohtaa) valmistaa kastiketta itse. Ostin kaupan hyllyltä Portin valmiin punaviinikastikepurkin, joka vain lämmitettiin kattilassa ja oli vallan hyvää.
Uunijuurekset:
3 punajuurta
3 sipulia
pari porkkanaa
pala lanttua
palsternakkaa
pieni bataatti
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
hunajaa
yrttejä
yrttejä
Kuori ja lohko kasvikset uunivuokaan. Vähän sen mukaan, kuinka nopeasti kypsyy: sipuli isommaksi, kovemmat kasvikset pienemmiksi jne.. Lorautetaan reippaalla kädellä joukkoon oliiviöljyä, pippuria ja suolaa, sekä pari ruokalusikallista hunajaa. Uuniin hautumaan, kunnes ovat pehmeitä.
Lihan kanssa hyvää, keskitäyteläistä punaviiniä.
Jälkiruuaksi tehtiin rommissa liekitettyjä omenalohkoja vanhanajan vaniljajäätelön kera. Eli näin:
omenoita
voita paistamiseen
sokeria
rommia liekitykseen
vaniljajäätelöä
siirappia
Kuori ja lohko omenat, 1 omena per ruokailija. Paista omenalohkoja valurautapannussa voissa ja ripottele päälle sokeria. Kun omenat ovat hieman pehmentyneet, lorauta pannuun tilkka rommia ja sytytä varovasti tulitikulla.
Alkoholi palaa pois, mutta antaa omenalle hienon maun. Muista, että teflonpannulla ei kannata liekittää tai pannu on entinen ja muista nostaa pannu pois liesituulettimen alta liekityksen ajaksi palovaaran takia.
Ladotaan lämpimät omenapalat lautasille ja annostellaan päälle kylmää jäätelöä. Liruttelin vielä annoksien päälle hieman siirappia. Ohje omasta päästä.
Sunnuntaina syötiin lounaaksi tonnikalalasagnea. Ohje on bongattu vanhasta Kodin Kuvalehdestä. En jaksa enää kirjoittaa koko ohjetta tänne, mutta kyseessä siis peruslasagneresepti, jossa jauheliha korvataan tonnikalalla. Lisäksi laitettiin pakastepinaattia ja kirsikkatomaatteja. Fetasalaattia lisukkeeksi.
Ja ennen kuin päästimme vieraat kotimatkalle, juotiin hääpäiväkahvit jo edellisessä postauksessa näkyvän Mustaherukka-suklaakakun kanssa. Ohje Hesarin ruokasivulta pienin muutoksin. Olisi vain pitänyt tehdä kakku pienempään vuokaan, niin kerroksista olisi tullut korkeammat. Tein myös suklaakakkupohjan suoraan rengasvuokaan (2 munan), enkä uunipellille kuten ohjeessa luki. Koristelun hoidin yksinkertaisesti tuoreilla mustaherukoilla.
***
Sunnuntaina syötiin lounaaksi tonnikalalasagnea. Ohje on bongattu vanhasta Kodin Kuvalehdestä. En jaksa enää kirjoittaa koko ohjetta tänne, mutta kyseessä siis peruslasagneresepti, jossa jauheliha korvataan tonnikalalla. Lisäksi laitettiin pakastepinaattia ja kirsikkatomaatteja. Fetasalaattia lisukkeeksi.
Ja ennen kuin päästimme vieraat kotimatkalle, juotiin hääpäiväkahvit jo edellisessä postauksessa näkyvän Mustaherukka-suklaakakun kanssa. Ohje Hesarin ruokasivulta pienin muutoksin. Olisi vain pitänyt tehdä kakku pienempään vuokaan, niin kerroksista olisi tullut korkeammat. Tein myös suklaakakkupohjan suoraan rengasvuokaan (2 munan), enkä uunipellille kuten ohjeessa luki. Koristelun hoidin yksinkertaisesti tuoreilla mustaherukoilla.
Kiitos vielä talkooporukalle avusta!
Tunnisteet:
Herkkuja,
Makeat leivonnaiset,
Piha ja puutarha,
Ruoka
sunnuntai, 22. elokuuta 2010
Paperihäät
Nyt valssi soi ja
kahden oomme maailmassa
mulle ainaiseks jäät.
Saan vihdoinkin häävalsiin
mulle ainaiseks jäät.
Saan vihdoinkin häävalsiin
rakkaimman johtaa,
nyt meillä on häät.
nyt meillä on häät.
Kun tähti, kukka,
kaunis olet rakkaimpani,
päivä kirkkauttaan luo.
Kun sun onni lahjanaan nyt suo,
suurimman riemun se tuo.
päivä kirkkauttaan luo.
Kun sun onni lahjanaan nyt suo,
suurimman riemun se tuo.
Kun päivä loisti,
heilimöitsi viljapellot
silloin kohtasin sun.
Toit talvenkin tuiskuihin
silloin kohtasin sun.
Toit talvenkin tuiskuihin
lämmön ja tiesin,
oot aina sä mun.
oot aina sä mun.
Jäi talvi, yöt ja
valkoisiksi taasen kävi,
tuomi kukkiaan loi.
Niin pian meille rakkaimpani nyt
sunnuntain hääkellot soi.
tuomi kukkiaan loi.
Niin pian meille rakkaimpani nyt
sunnuntain hääkellot soi.
Hääpäivä koitti,
kunnahatkin riemuitsivat
meille kaunis on maa.
Ken rakkaansa häävalssin
meille kaunis on maa.
Ken rakkaansa häävalssin
pyörteisiin johtaa
hän onnensa saa.
hän onnensa saa.
Jää onni meille,
ainaiseksi vierahaksi
päivän kimmellys jää.
On maa meille autereinen niin,
polkumme vie tähtösiin.
päivän kimmellys jää.
On maa meille autereinen niin,
polkumme vie tähtösiin.
Hyvää ensimmämistä hääpäivää meille!
Tunnisteet:
Juhlahumua
perjantai, 20. elokuuta 2010
The Grilli
Asuessamme kerrostalossa Helsingissä, grillasimme vastoin sääntöjä parvekkeellamme pienellä sähkögrillillä. No joo, puolustukseksi kerrottakoon, että asuimme ylimmässä kerroksessa, joten tietääksemme emme kovin paljoa naapureitamme grillauksella kiusanneet... Kai..?
Viime kesänä tänne muuttaessamme tyydyimme samaan sähkögrilliin. Tänäkin kesänä edelleen tuo pikkugrilli on kiitollisesti valmistanut meille vartaita, pihvejä ja kasviksia. Kuitenkin mielessä on koko ajan ollut, että millaisen isomman grillin hankkisimme.
Ensin puhuttiin isokokoisesta kaasugrillistä, jossa valmistuisi ruoka isommallekin poppoolle kerralla. Mutta njääh. Ei sellainen sovi tänne meidän miljööseen. Liian moderni! Sitten naapuri muurasi tiilistä itselleen puugrillin ja ajateltiin, että samanlainen tulee meillekin!
Lopuksi päädyimme kuitenkin miehen isältä lainattuun ideaan: luonnonkivistä rakennettuun notskipaikkaan. Sopii tänne hyvin, vaikka ei ihan täytä kaikkia kriteerejäni mm. grillauksen ergonomisuudesta. Mutta hyvin toimii, testattu on.
Silti, haaveilen vielä tuonne pihan perälle joskus rakennettavasta kesäkeittiöstä suurempine grilleineen, keittolevyineen ja katoksineen. Ehkä sitten ensi kesänä... ;)
Tässä siis meidän tämänhetkinen grillimme ja kuinka se valmistui:
Itse asiassa tuo kolmas kivikerros otettiinkin pois, jotta grillin saa tarpeeksi kuumaksi. Hyvin toimii, viime viikonloppuna siinä grillautui sutjakkaasti kana-kasvisvartaat ja maissit viidelletoista hengelle.
Lisäksi sinne paistaa ihanasti ilta-aurinko.
Uskon, että tämän grillin ympärillä tullaan varmasti viettämään aikaa kaikkina neljänä vuodenaikana, ei vain kesäisin.
Tunnisteet:
Piha ja puutarha,
Ruoka
keskiviikko, 18. elokuuta 2010
Ystävät tulivat tupaan.
Tupaantuliaiset.
Kesäjuhlat.
Puutarhajuhlat.
Grillijuhlat.
Elojuhlat.
Kesäolympialaiset.
1st Annual ******* Summerfestival.
Rakkailla juhlilla on monta nimeä.
Ja vaikka juhlimiseen ei mielestäni aina edes tarvita kovin isoa syytä,
tällä kertaa meillä oli monta.
***
Juhlat olivat ihanat, onnistuneet
ja voi kuinka meillä olikaan hauskaa!
***
Iso kiitos kaikille rakkaille ystävillemme osallistumisesta!
Iso kiitos miehen äidille avusta juhlissa ja Onnin hoidosta!
***
Menu:
Focaccia -leipää ja voita
Vihersalaattia
Mustia oliiveja
Vihreitä oliiveja
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Tomaatti-mozzarella-basilikatikkuja
Peruna-sipuli-aurajuustovuoka
Savustettua kirjolohta ja kermaviilikastiketta
Grillattuja kana-kasvisvartaita
Grillattua maissia
*
Kahvia ja teetä
Marjatorttuja 3 kpl (lisään ohjeet myöhemmin)
Baileyskakku (vieraan tuoma tuliainen)
Marenkeja
*
Kivennäisvettä
Jääteetä
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan limuja
Punaviiniä
Valkoviiniä
Olutta
Mansikkaboolia
*
Yöpalalla nautittiin
suolakeksejä
sinihomejuustoa
Brie-juustoa
tuorejuustoja
Gouda-juustoa
***
Illan mittaan kisailtiin myös leikkimielisissä kesäolympialaisissa,
lajeina hiihto, tikanheitto silmät sidottuna,
naulanlyönti ja oluenjuonti erikoispitkällä pillillä imettynä.
Kisojen jälkeen saunottiin ja nautittiin pimeästä,
mutta lämpimästä kesäyöstä lyhtyjen valossa tunnelmoiden
sekä hyvästä seurasta.
sekä hyvästä seurasta.
***
Erityisen iloinen olen siitä, että nykyinen
kotimme mahdollistaa isommankin väkijoukon yöpymisen.
Näin ollen meitä oli suurin osa juhlijoita
vielä jakamassa seuraavan aamun aamupalaa.
Kahvia
Tuoremehua
Kivennäisvettä
Hiivaleipää, ruisleipää ja paahtoleipää
Voita
Croisantteja
Mansikkahilloa
Jugurttia
Muroja
Keitettyjä munia
Kinkkua
Kalkkunaa
Metwurstia
Juustoa
Vesimelonia
Ananasta
Marjatorttua
Tunnisteet:
Herkkuja,
Hömppäpömppää,
Juhlahumua,
Makeat leivonnaiset,
Ruoka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




