Se oli kauhea kakkunen..

Meillä ei juhlistettu viikonloppuna Halloweenia. Toisaalta se olisi ollut ihan hauskaakin. Olisi kivaa kokeilla kurpitsalyhdyn kaiverrusta ja muuta teemaan liittyvää joskus! Ehkä sitten kun Onni on isompi. Suunnittelin kyllä eilen kurpitsan mallisen täytekakun tekoa, mutta lenkin, siivoamisen ja saunan jälkeen sohva houkutteli leivontaa enemmän... Illalla piti kuitenkin jotain saada makeannälkään, joten tein lehtitaikinasta ja omenasoseesta nopeita leivoksia. 

(leivoksien alla Arabian lautanen kirpparilta, 1€)

Tänään sain nautiskella hetken hiljaisuudesta yksikseni, kun perheen miesväki lähti kaksin retkelle. Kakkuhammasta kolotti edelleen, joten käytin oman aikani leipomiseen. 

Kakku ei meinannut ottaa onnistuakseen alusta lähtien.. se ei meinannut paistua sisältä, mutta oli palaa päältä (meidän uunissa on jotain vikaa, tätä tapahtuu nyt liian usein!). Kakun täytettyäni huomasin, että se on vinossa, enkä saanut sitä enää oikaistua. Kerma ei tahtonut kunnolla vispaantua, joten jouduin hylkäämään suunnitelmani reunapursotuksista... Kauhea kakku! 

Koska kakusta ei olisi enää saanut hienoa ja tyylikästä enää millään suklaakiehkuroilla, ajattelin että antaa mennä sitten. Muotoilin marsipaanista kakun päälle... ei kun siis leikkasin vahingossa suutuksissani sormeni irti ja verta oli joka paikassa. Säikähdin niin kovin, että pudotin silmänikin kakun päälle... No. Sormi- ja silmäpuolena voin vain todeta, että onneksi ei ollut vieraita tulossa!

Pohjana neljän munan suklaakakkupohja. Kostutus vaniljamaidolla. Täytteenä pätkismoussea (2 dl vispikermaa, 1 pss pätkispaloja, 200 g maustamatonta tuorejuustoa), reunoilla vispikermaa ja päällä pätkismoussea. Koristelut huono-onnisen ja väsyneen leipurin ruumiinosia (katkennut sormi ja verestävä (= liian vähän unta) silmä).

Sairastuvalla II

Eka kuuri korviin ei tehonnut, joten neljän seinän sisällä ollaan edelleen ja möllötellään. Tuijotetaan vesisadetta ikkunasta. Pestään pyykkiä, maataan sohvalla katsomassa Pinguja ja Muumeja. Mietitään, että mitähän noista lopuista omenoista keksisi. Kiukutellaan, kun on tylsää.

Vanhuus turvattu.

Onni: "Äiti. Minä pidän sinusta huolta."

Minä: "Oi! Ihanasti sanottu. Mutta ei sun tartte huolehtia vielä pitkään aikaan. Pidät äidistä huolta sitten kun äiti on vanha, jooko?"

Onni: "Joo. Sitten kun äiti ajaa lollaattolilla."

Omenapullaa

Omppua siellä, omppua täällä.

Omppua pullan päällä.

Puolen litran peruspullataikina kohoamaan.

Leivotaan pulliksi ja kohotetaan pullat.

Painellaan kohonneisiin pulliin (saa käyttää voimaa)

syvennykset jauhotetulla juomalasin pohjalla.

Voidellaan pullat munalla.

Täytetään syvennykset itse tehdyllä omppusoseella,

sekä mössöllä jossa on 

kananmunaa, sokeria, kanelia,

vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja rahkaa.

Paistetaan uunissa.

Otetaan pullat uunista jäähtymään.

Huudetaan pojat sisälle syömään.

Tarjoillaan kylmän maidon kanssa

ja

viedään naapureillekin maistiaiset.

Sairastuvalla

Käytiin eilen lääkärissä tarkistuttamassa Onnin korvat, vaikkei niitä pariin päivään enää ollut valitellutkaan. Tulehdushan siellä molemmissa korvissa oli. Otetaan nyt rauhallisesti (vaikka vauhtia tuolla riittää ihan entiseen malliin!) ja keksitään tekemistä sisällä.

Onni ajelee innokkaasti kirpparilta löytämälläni leikkiompelukoneella paperiin reikiä. Kone toimii paristoilla ja langankin saa viritettyä, eli kai tuolla pystyy oikeaakin pikkutikkiä (paperille?) ompelemaan. Vähän tyttömäistä mallia, mutta se ei meidän pikkumiestä haittaa. Hintakaan ei päätä huimannut: 0,20 €.

Itsekin olen virkkuukoukkua heilutellut. Ja ei, en tiedä mikä tuosta tulee. Vai tuleeko mikään..

 Kattikin nauttii olostaan sisällä, lämpimässä.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Omppupiirakka

Ihan perussettiä. Ohje tällaisenaan piirakkavuokaan, kaksinkertaisena uunipellille.

4 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
1 dl ruokaöljyä TAI saman verran (=100 g) margariinia tai voita sulatettuna
omenoita viipaleina
sokeria
kanelia 

Säädä uuni 225 asteeseen. 

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, jonka jälkeen maito ja öljy. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin, nosta päälle omenaviipaleita (kotimaiset omenat voi leikata kuorineen, siemenkota poistettuna), ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. 

Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia. 

Nukkumaraportaasi

Kun Onni syntyi, nukuttiin kaikki kolme samassa perhepedissä ainakin parisen kuukautta. Muistan kuinka meitä varoiteltiin: "Voi voi, nyt tuo lapsi ei ikinä opi omaan sänkyyn nukkumaan. Saatte nukkua samassa sängyssä ainakin 18-vuotiaaksi asti!". Jossain vaiheessa vauva siirtyi pinnasänkyyn nukkumaan, meidän sänkymme viereen. 

Isompaan asuntoon muuttaessamme pinnasänky sijoittui edelleen meidän makuuhuoneeseemme, helpottaen näin yöheräämisistä johtuvaa ravaamista. Pian kuitenkin, öidenkin rauhoittuessa, Onni siirtyi nukkumaan omaan huoneeseensa. Ilman sen suurempia ongelmia. Siitä lähtien poika on nukkunut omassa sängyssään ja omassa huoneessaan. Paitsi tänne nykyiseen kotiin muuttaessamme nukuttiin jokin aika samassa huoneessa remppojen takia. Tämänkään jälkeen takaisin omaan huoneeseen siirtymisessä ei kohdattu sen kummempia vastoinkäymisiä.

Itse muistelen lapsena nukkuneeni kiltisti aina omassa sängyssäni, pyrkimättä vanhempieni viereen. Paitsi - isän ollessa yön yli töissä, pääsin äidin viereen nukkumaan. Tämä muisto mielessäni lupasin Onnille, että saa nukkua vieressäni silloin kun isi on töissä... Virhe.

Viime yönä meillä:

Vein Onnin omaan sänkyynsä nukkumaan puoli yhdeksän aikoihin illalla. Yhden aikaan yöllä Onni kömpii viereeni. Ollaan kahden kotona, isäntä on töissä. Lähden saattamaan poikaa omaan sänkyynsä takaisin, matkalla pitää vielä käydä pissalla. Palaan sänkyyn nukkumaan ja nukahdan. 

Herään uudestaan siihen kun Onni kipuaa taas sänkyymme. Katson kelloa, viime herätyksestä on noin vartti. Tällä kertaa poika haluaa alakertaan juomaan vettä. Vien pojan takaisin omaan sänkyynsä ja annan vettä lasista, jonka olen illalla sängyn viereen vienyt. Menen takaisin sänkyyn. 

Menee vain noin viitisen minuuttia kun Onni tulee taas makuuhuoneeseemme. Nenä vuotaa. Niistetään. Poika takaisin sänkyynsä, minä omaamme. 

Nyt olen jo sen verran väsymyksestä ärsyyntynyt ja hereillä, etten enää nukahda heti. Jossain vaiheessa kuitenkin vajoan takaisin uneen, sillä havahdun jälleen siihen, että Onni itkee huoneessaan: Äääääitiiiiii! Huokaisten (=hammasta purren) nousen sängystä ja menen katsomaan, mitä nyt. Itkua tuhertaen poikanen sopertaa, että haluaa viereen nukkumaan. Yritän pitää ääneni rauhallisena ja selittää tuhannetta kertaa, että se ei käy. Onni nukkuu omassa sängyssään, äiti omassa. On pakko yrittää pysyä tiukkana ja päätöksessämme, vaikka helpommalla pääsisin ottamalla pojan viereeni. Onni jää siis omaan sänkyynsä ja minä palaan nukkumaan toivoen, että seuraava herätys olisi vasta aamulla. Kello on noin kolme. Nukahdan. 

Mutta vain herätäkseni siihen, kun Onni nousee jälleen sänkyymme. Pissattaa ja kakattaa. Käydään pissalla, kakkaa ei tule. Hermostuksissani revin yövaipan alas niin, että toinen reuna repeää. En jaksa hakea uutta vaippaa, vaan nostan vaipan ylös ja juttelen, että kyllä se nyt lopun yön kestää päällä noinkin. Kello on noin neljä. Vien Onnin sänkyynsä, peittelen ja toivotan kauniita unia - ties monennenko kerran. Palaan sänkyyn. 

Kohta kuulen, kun Onni avaa turvaportin portaikkoon. Riennän katsomaan mitä tapahtuu. Poika on menossa pimeässä portaita alas, koska vaippa on huonosti. Otan vaipan pois. Tuskin sitä nyt enää tänä yönä tarvitsee. Ei sitä muutenkaan nykyisin juuri tarvitse. Yhdeksänä aamuna kymmenestä vaippa on kuiva. Vien Onnin sänkyyn takaisin ja palaan itse omaan. Nukahdan ja herään kun Onni kömpii viereeni. Ajattelen, että onpas valoisaa. Katson kelloa: 8:58. :)

Ja mikä on tarinan opetus? Se, että älä anna lapselle lupaa nukkua vieressäsi - edes niinä öinä kun isi on töissä. Jos poika saa nukkua vieressäsi pari yötä isin poissaollessa, täytyy sinne päästä siitä lähtien joka yö, oli isi kotona tai ei. Ja kun päätätte yhteistuumin, että tästä lähtien kaikki nukkuvat omissa sängyissään j o k a  y ö, poika päättää yksipuolisesti yrittävänsä samaan sänkyyn j o k a  y ö, monta kertaa.

Jos annat pikkusormen, se vie koko käden.


***


Ja niin. Miksi Onni ei sitten saisi nukkua vanhempiensa kanssa samassa sängyssä? Niin mielelläni kuin nukkuisinkin tuhisevan poikani vieressä, se on usein mahdotonta jokaiseen ilmansuuntaan heiluvien raajojen vuoksi. On nyrkkiä, kyynärpäätä ja kantapäätä. Yritä siinä sitten nukkua ja olla saamatta mustelmia.

Herkkuja ja huveja

Torstaina herkuteltiin naapureiden kanssa. Lautasilta löytyi ensin Misokeittoa, sitten makeja ja nigireitä kurkulla, avocadolla, lohella, kuhalla ja miekkakalalla. Lisukkeina tietysti wasabia, soijaa ja garia. Maistettiin myös Sakea, en tykännyt. Makeannälkä tainnutettiin myöhemmin rommilla terästetyllä suklaafonduella, johon dipattiin päärynää, persikkaa ja banskua. Olin niin tylsä ja laiska, etten jaksanut kaivaa kameraa esiin koko illan aikana, joten joudutte valitettavasti kuvittelemaan nämä ihanat herkut mielessänne.. :)

Naapurin 4 kuukauden ikäiselle neidille kaivettiin varastosta viihdykkeeksi Onnin vanha lelukaari, joka ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa. Meidän omaa vauvaa se huvitti seuraavana päivänä sitäkin enemmän...

 

Huvit on halvat kissallakin. Marianne-karkin paperi on kollin mielestä hurjan kiva lelu. Se rapisee kivasti ja liukuu lattialla. Se on myös helppo ottaa hampaisiin ravisteltavaksi. Ja jaettu hupi on se paras hupi: mikäs sen mukavampaa kuin syödä Marianne-karkkeja sohvalla, heitellä papereita lattialle kissan iloksi ja nauraa kipeästi päälle, kun kissa sekoaa ja heittää volttia.

Ei meille tämän kummempia tänä viikonloppuna. Paitsi että Onni valitti taas korvaansa ennen nukkumaan menoa. Oli eri korva tällä kertaa kylläkin. Pöööh.

Syyslomalla

Leipasin aamulla pikapikaa kääretortun, jonka päällystin marsipaanilla. Siitä oli tarkoitus tulla jokin toukka tms., mutta enemmän tuo ehkä näyttää sammakolta tai sammakon ja toukan risteytykseltä.. Pienet takaraajan nysät reppanalla oli enää jäljellä, etutassuja ei ollenkaan. Ilmankos oli päätynyt lautaselle. Noh, hyvin se upposi silti. (Täytteenä mansikkahilloa ja kermarahkaa). Meillä nimittäin kävi aamupäivällä kylässä Onnin hoitokaverit (2 poikaa) ja hoitotäti.

Nyt on aamun vilinän ja vilskeen jälkeen taas rauhallista. Iltapäivällä saadaankin sitten naapurit kylään. Tarkoitus olisi vääntää porukalla sushit poikineen ja herkutella.

 

Ruusutapetin Nannalla oli niin loistava tonttulakki-idea, että oli pakko ottaa käyttöön täälläkin! :) Kyllä oli poikien ilmeet näkemisen arvoiset, kun kuistilta löytyi tontun päästä tipahtanut lakki...

Ihana valo

 

Tänään nautitaan auringon- ja kynttilänvalosta sisällä. Huomenna saattaa jo sataa räntää. Onni itki yöllä korvakipua ja on vähän räkäinen, joten jäi pois hoidosta. Vanhaan malliin jaksaa kuitenkin kissaa jahdata, eikä korvakaan kuulema ole enää kipeä.

Cherry on Top

 Sain tämän mieltä lämmittävän

tunnustuksen Ison maailman

ihanalta Marjulilta.

K i i t o s  t u h a n n e s t i !
Olen ylpeä ja otettu. :)
*
Tunnustuksen homman nimi on tämä:

1. anna eteenpäin viidelle bloggaajalle, 

joista pitää ja jotka inspiroivat:

- Project Mama, piristävä uusi blogituttavuus
- Ruusutapetilla, kaunis ja elämänmakuinen blogi kera huumorin
- Keltaisessa talossa, äärettömän inspiroiva
- VaniljaHouse, symppis ja tunnelmallinen
- Pikku-Pihlaja, ilahduttavan aitoa vanhanajan tunnelmaa

2. listaa kolme itselle rakasta asiaa

(jätän tästä pois kolme rakkainta: perhe, koti, ystävät)

- vanhat tavarat
- syksy
- sauna

3. laita näytille kuva jota rakastaa kera selityksen

On muuten ehkä maailman vaikeinta valita vain yksi rakas kuva. Olisin voinut helposti valita esimerkiksi minkä tahansa Onnin kuvan! Mutta Onnin kuvia täällä näkyy muutoinkin, niin ajattelin valita jonkun muun tällä kertaa. Tämä kuva itsessään ei ole niin kovin ihmeellinen, mutta se tunnelma ja muisto joka siitä itselleni välittyy, on. Kuva on otettu hotellihuoneen ikkunasta häitämme edeltäneenä iltana. Olo oli jännittynyt, mutta onnellinen. :)

Pihistä enemmän!

Tällä viikolla vietetään energiansäästöviikkoa. Kampanjan tarkoitus on herätellä ihmisiä tarkastelemaan energiankäyttötapojaan. Meillä vietetään energiansäästöviikkoa oikeastaan joka viikko, mutta tämä kampanja sekä 500 €:n sähköntasauslasku pistävät miettimään, josko jostain voisi vielä pihistää..?

Sähkölaitteista meillä sammutetaan virta yleensä aina kun käyttö loppuu, kuten esim. telkkarista. Sitä ei jätetä stand by-tilaan. Tietokoneiden kohdalla tätä pitää vielä harjoitella... mutta syytän huonoa ja hidasta konettani. Tämän rakkineen käynnistyminen kestää niiiin kauan, että mieluummin jätän päälle tai edes virransäästötilaan, kuin sammutan kokonaan.

Termarikeitin on kyllä loistokeksintö! Kone sammuttaa automaattisesti virran kun on keittänyt kahvit, ja termaripannu pitää kahvin kuumana parisen tuntia. Vedenlotrauksen entisenä raskaansarjalaisena taas olen oppinut oikeaksi vesipoliisiksi. Häveten voin tunnustaa nauttineeni päivittäin parinkymmenen minuutin mittaisista kuumista suihkuista ennen muinoin, kun vesi sisältyi vuokraan. En edes uskalla laskea kuinka paljon olen kuluttanut vettä viikossa, saati vuodessa! Nykyisin kierrän suihkun hanan tunnollisesti kiinni hiusten pesun ja saippuoinnin ajaksi.

Muistan värjötelleeni talvipakkasella ratikkapysäkillä Helsingissä asuessamme ja lukeneeni mainosbannerista lauseen joka jäi mieleeni: "Älä ylitä tätä kotona, 21 astetta". Silloin ajattelin, että en ikinä tarkenisi niin kylmässä kämpässä. Kerrostaloasuntomme oli lämmin, halusit tai et. Mittari näytti noin 23-24 astetta, oli patterin termostaatti sitten itään tai länteen. Hyvin tarkeni. Nykyiseen kotiin muutettuamme oli 
v ä h ä n  totuttelemista kun lämpötila äkkiä laski pari-kolme astetta. Kehoitusta on tosin helppo noudattaa, sillä vanhaa taloamme ei kovin helpolla paljoa lämpimämmäksi edes saa!

Meidän talossa on iki-iki-iki-ikivanhat ikkunat, noin satavuotiaat, alkuperäiset. Sellaiset kirjavat, joista ei näe sataako ulkona vettä vai ei, vaan on kurkattava oven raosta. Sanokaa vaikka hulluiksi, mutta näitä ei todennäköisesti edes vaihdeta uusiin. Tällä kertaa menee tunnelma käytännöllisyyden edelle! Toki ikkunoiden väleihin viime syksynä laitettiin lisää fyllinkiä, kun verhot lepatti tuulen tahtiin. Myös karmit on tarkoitus ensi kesänä raaputtaa ja maalata, mutta ikkunat jää. 

Puulämmityksellä (kolme uunia) pyritään pärjäämään mahdollisimaan pitkälle. Sitten kun uunien lämmitys ei enää riitä, napsautetaan päälle öljykiertoiset sähköpatterit.

(muoks. pakko muuten lisätä vielä, että tuo patterikuva on otettu joskus reilu vuosi sitten ja patteri sittemmin pesty. Yök! Ei meillä ihan noin likaista onneksi taida olla..) 

Turhia valoja ei meiltä löydy palamasta, paitsi joskus Onnin jäljiltä. Tämäkin pimeäpelkoinen on vanhaan taloon, kummitusten keskelle muutettuaan päässyt pimeän pelostaan ja uskaltaa olla yksin kotona ilman, että jokaisessa huoneessa on valot päällä. Hip hei! :) Niin, ja lamput on meillä pääsääntöisesti energiansäästölamppuja. Vaikka niidenkin energiapiheydestä ja ekologisuudesta voidaan olla montaa mieltä..

Tiski- ja pyykkikoneita meillä laulatetaan päivittäin, mutta yleensä ihan täysinäisinä. Lisäksi olen huomannut, että se ei-niin-kovin-likainen pyykki, jota päivittäin tulee, lähtee täysin puhtaaksi matalammassa lämpötilassa kuin mihin ollaan totuttu. Meidän koneessa on sattumoisin 30 asteen pikapesuohjelma, joka pesee jopa Onnin tahraiset paidat putipuhtaiksi. Toinen homma pyykinpesuun liittyen - jopa puolet pienempi määrä pyykinpesuainetta riittää, siitä määrästä mitä pesuainepaketin/-putelin kyljessä lukee. Suosittelen kokeilemaan!

Tässäpä näitä muutamia vilukintun vihjeitä. Sillä rahalla, jonka säästää näillä vinkeillä sähkölaskussa, voi sitten vaikka ostaa kynttilöitä ja punaviiniä. Nekin lämmittävät mukavasti. :)

Lukeminen kannattaa aina.

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi kirjapostaus. Meillä luetaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Onni lienee perheemme säännöllisin kirjaharrastaja, vähintään kaksi kertaa päivässä luetaan satuja: päikkäreille ja iltaunille mennessä. Onnille onkin kerääntynyt jo mukava määrä kirjoja, joista vain osa löytyy oman huoneen hyllystä. Osa on nimittäin edelleen muuton jäljiltä pahvilaatikossa ja varastossa, enkä ole etsinnöistäni huolimatta onnistunut niitä löytämään. 

Onnin kirjat on tulleet meille lähinnä kirppareilta ja lahjapaketeista. Vauva-aikana Onnille tuli säännöllisesti kirjoja Vau-kirjakerhosta, josta sittemmin erottiin. Nykyisin satukirjoja haetaan myös kirjastosta.

 Onni on ollut pienestä asti keskittynyt kuuntelija. Jaksaa pitkiäkin satuja, välillä kysellen, välillä kommentoiden. Kirjoihin Onni tutustui pienempänä kirjaimellisesti kaikilla aisteilla, tästä muistona pureskellut kulmat lähes kaikissa kuvakirjoissa... Nykyisin on ollut ilahduttavaa huomata, että poika lukee kirjoja ääneen itse! Mielikuvitus on mahtava, kiitos kirjojen. Toivonkin, että kirjat jaksaisivat kiinnostaa meidän pientä lukutoukkaa mahdollisimman paljon aina, tietokoneen tai pelikonsolien sijaan.

Muut kirjamme ovat myöskin tällä hetkellä pahvilaatikoissa, valitettavasti. Ihan siitä syystä, että niille ei ole toistaiseksi paikkaa. Tämän vuoksi myös kirjojen omaksi hankkiminen on hyvin vähäistä, suorastaan olematonta. Mutta itseni tuntien, kirjamäärä tulee lisääntymään heti kun se on mahdollista... Olen ollut aikaisemmin parin kirjakerhon jäsenenä ja tätä kautta suurin osa kirjoistakin on meille päätynyt. Nykyisin luettavat haetaan kirjastosta.

 

Tällä hetkellä omalta yöpöydältä löytyy englanniksi jännitystä Mary Higgins Clarkilta. Isäntä puolestaan sai päätökseen viimeksi lukemani ja suosittelemani Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon. 

*** 

Kiitokset muuten postauskysymykseeni vastanneille!

Vieläkin saa ehdotella. :)

Hyvää syntymäpäivää

Mummolle / Isomummolle!

Isomummolle kukka Onnilta :)

***

sekä hyvää viikonloppua kaikille! 

otetaan

r e n n o s t i