Tiistai-iltana kirjoitettiin vihdoin Joulupukille kirje. Tai minä kirjoitin, Onni saneli toiveet. Allekirjoittaneen käsialaa on myös kirjeen aloitus ja lopetus, sillä muuten kirjeestä olisi tullut pelkkä leluluettelo. Oman nimensä Onni tietysti rustasi itse kirjeen loppuun, nyt kun sen on niin hienosti oppinut kirjoittamaan. Niin, ja se kirje kuului näin:
Hei Joulupukki!
Mä haluan radio-ohjattavan Salaman.
Ja sitten radio-ohjattavan poliisiauton
ja radio-ohjattavan maasturin
ja radio-ohjattavan paloauton.
Mä oon ollu kiltti.
Nähdään jouluna, tervetuloa meille!
Kirje jätettiin illalla nukkumaan mennessä kuistille pärekoriin ja kuinkas ollakaan! Tonttu oli sen käynyt yöllä hakemassa. :) Kyllä oli pieni poika muikeana.
Juteltiin vielä, että olisiko kirjeeseen pitänyt lisätä, että äiti ja isikin ovat olleet kilttejä? Ei.
"Äiti oli tuhma kun ei meinannut löytää pipalimuotteja! Ja isi oli tuhma, kun ei ajanut mun kanssa lattikelkalla!".
Tuhma äiti vielä yritti vierittää syyn kadonneista piparimuoteista viattoman poikansa niskoille. Osasi kyllä pyytää nöyrästi anteeksi, löydettyään muotit omilta jäljiltään... Ja kyllä se isikin muuten ajoi sillä rattikelkalla. Hauskuus vaan piti pojan mielestä lopettaa liian aikaisin. Niin, että ihan kilttejä täällä ollaan oltu kaikki. ;)
