Onko ylläri, että mulla on meneillään samanlainen projekti kuin monella muullakin tähän aikaan vuodesta? Monia tuntuu vaivaavan keskitalven (ja joulun) syömingit. Vuoden pimeimpänä aikana sohvakin on saattanut tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta, kuin reippailut pimeässä ja kylmässä. Ja kuinka monena vuonna tämä kaikki toistuu. Tehdään hienoja lupauksia painon pudotuksesta ja terveellisemmästä elämästä, jotka kuitenkin unohtuvat kun tuloksia ei tule riittävän nopeasti ja suklaa maistuu paremmalle kuin porkkana.
Tänä vuonna aion onnistua. Tarkoitus ei ole treenata (ainoastaan) rantakuntoon kesäksi ja kerätä taas syksyn tullen rasvaa vyötärölle, vaan muuttaa elintapoja pysyvästi. Viimeinen niitti oli, kun jouduin syömään puoli vuotta kortisonia, jonka seurauksena paino nousi KUUSI kiloa. Onko mitään ärsyttävämpää kuin kaappi täynnä vaatteita, jotka kaikki kinnaavat vähän sieltä, täältä?
Ajattelin, että kun julkistan projektini tässä, paine onnistumiseen on suurempi. En halua joutua myöntämään teille kaikille lukijoilleni, että epäonnistuin! Olen nyt syönyt kurinalaisesti (5 ateriaa päivässä) parikymmentä päivää ja liikkunut enemmän. Paino on tippunut kolmisen kiloa. Tarkoitus ei ole varsinaisesti pudottaa paljoa painoa, pari kiloa enää. Mutta tarkoitus on saada löllöt varresta pois, lihasta tilalle. En halua olla ns. "laiha läski".
Viime viikonloppuna oltiin reissussa ja syömiset ei menneet ihan putkeen. Huomenna puolestaan juhlitaan Onnin synttäreitä ja tänään on siis ohjelmassa leivontamaratoni. Ja kyllä, aion vallan hyvällä omallatunnolla herkutella huomenna. Ei ole tarkoitus pidättäytyä herkuista loppuelämäksi, vaan tehdä itselle säännöt. Viikolla tarkempaa, viikonloppuisin ja juhlissa on lupa ottaa rennommin. Helppoa kuin mikä! ;)
Näitä namuja olen käynyt välillä katselemassa.
Ovat olleet meillä joulusta asti, mutta olen saanut pidettyä näppini erossa! Jeeee! :)
