Kirsikoita osa 2

Kirsikkapiirasta tein tällä ohjeella hieman mukaillen. Eli näin:

Pohja

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 dl (50g) pähkinä- tai mantelirouhetta (laiton mantelijauhetta)

½ dl sokeria (laitoin 1,5 dl sokeria koska käytin hapankirsikoita)

1 tl leivinjauhetta

100 g  voita

1 kananmuna

Täyte

4-5 dl kirsikoita

3 rkl kirsikkaviiniä tai konjakkia (käytin kirsikkalikööriä)

2 kananmunaa

½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

2 dl kuohukermaa

2 tl vanilliinisokeria

Poista kirsikoista siemenet ja pane ne kulhoon. Lisää viini, konjakki ta likööri, jos haluat ja anna maustua. Sekoita vehnäjauhot, mantelijauhe, sokeri ja leivinjauhe kulhossa. Nypi joukkoon pehmeä voi, kunnes saat murumaisen seoksen. Vatkaa kananmuna rikki ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja painele voídellun piirasvuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (halk. 24 cm). Pistele piirasta haarukalla ja paista sitä 200 asteessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia.

Vatkaa kevyesti munat ja sokeri. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kerma. Mausta vanilliinisokerilla. Levitä kirsikat puolikypsälle pohjalle ja kaada päälle muna-kermaseos. Kypsennä piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on saanut kauniin ruskean sävyn.

Ja taas kerran on pakko suositella. Tämä on hyvää! Siis, jos et kirsikoista tykkäisikään, niin kokeile kirsikoiden tilalla jotain muuta: omenaa, puolukkaa tms. Meillä ainakin tehdään tällä ohjeella uudelleen. Itse pistelin poskeeni tätä herkkua suklaajäätelön kanssa. Vaniljakastike tai -jäde ois 

ollut hyvä kaveri ihan yhtä lailla.

Haluan Tokioon syömään sushia valkoisissa!

Sisustusunelmien Johanna muisti minua näin suloisella tunnustuksella. 

Kiitän ja kumarran ja olen oikein otettu!

Homman nimi on kertoa kolme lempiasiaa:

1. Väri

2. Ruoka

3. Paikka, jossa haluaisi käydä

1. Tykkään monistakin väreistä riippuen asiayhteydestään, mutta kun on pakko valita yksi, olkoon se valkoinen, joka sopii moneen.

2. Hahaa, helppo! Sushi (ja oikeastaan kaikki kala)

3. Olisi helpompaa valita paikka, jossa EN haluaisi käydä, mutta... Noh, Tokio.

Tunnustus tulisi jakaa 15:lle blogille,

mutta rikon sääntöjä ja vien sitä eteenpäin 

nyt vain viidelle, vaikka sen monelle soisinkin.

Nämä viisi blogia ovat kaikki aivan äärettömän inspiroivia ja kauniita. Suosittelen ehdottomasti klikkaamaan linkkejä ja nauttimaan blogien takana olevien luovien naisten tuotoksista!

Olkaa hyvät:

Pepin Pikkuketun puuhamaa

Susannan Tuulentalo

Kirsin Puutaloelämää

Maijun My 2ndhand life

Rimpsukaisa

Kestosuosikki

Olen pari päivää yksin kotona, kun pojat lähti mökkeilemään. Saan siis syödä mitä haluan ja milloin haluan. Ei tartte huolehtia kenenkään muun ruuista! Niin, paitsi tietysti kissan. :) 

Salaatti, ruohosipuli ja basilika itse kasvatettuja, tomaatti, kesäsipuli ja mozzarella kaupasta. Päälle loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria myllystä pikku rouhaisu. 

Nam, näihin makuihin ei vaan kyllästy ikinä! .

Eilen illalla, ukkosen jo väistyttyä taivas oli näin hieno. 

Valo oli jotenkin epätodellinen ja suodattui kauniisti 

ikkunoiden läpi sisällekin. Oli pakko mennä kuistille 

ihailemaan näkyä ja napsaista kuva.

Liina

 Tän hintalapussa luki: 3 €. 

Pakkohan sille oli tarjota koti,

kun on niin söpöt pitsit ja kaikki.

Happamia, sanoi bloggari...

Meidän pihassa kasvaa kaksi melkoisen onnetonta kirsikkapuuta. Kyllä niihin on silti tainnut joka kesä punaisia palleroita tulla, vaikka näyttävätkin välillä puolikuolleilta ja jänikset ottavat talvisin omansa. Pari kesää on mennyt ihmetellessä, että kuinka järkyttävän pahanmakuisia ja happamia ne ovat. Olen luullut, että niissä on jotain vikaa... kunnes jostain välähti, että ne on hapankirsikoita ja niiden kuuluukin olla happamia. Anteeksi kaupunkilaisuuteni, olen vähän hidas näissä asioissa. Niistähän voi siis tehdä vaikka mitä! Tehdäänhän omppuhillokin happamista omenoista...

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja koe-erä hyvin yksinkertaista hilloa kattilaan porisemaan (kirsikoista kivet pois ja kattilaan pienen vesilirun kanssa + hillosokeria). Ja ihan hyväähän siitä tuli. Makeaa, mutta vähän kirpsakkaa. Ei ehkä lasten makuun tai sellaiselle, joka pitää perinteisestä lettuhillosta.

 

Itse maistelin vielä vähän lämmintä hilloa vaniljajäätelön kanssa ja oli aivan kelpo tavaraa. Voisin kuvitella tämän sopivan joidenkin juustojen ja keksien kaverina syksyisenä iltana tulen rätistessä uunissa ja syysmyrskyn pauhuavan ulkona... Ai miten niin odotan syksyä?! ;)

Unikeot

Tämä pikku nenä piti huolen siitä, että meillä ei nukuttu tänään liian pitkään. Se nimittäin alkoi vuotaa verta 5.30 ja kesti aikansa, ennen kuin saatiin se tyrehdytettyä ja pikkuinen nenän omistaja rauhoitettua. Samapa se oli sitten nousta ylös kun hereillä oltiin. Korjattiin kyllä tilanne nukkumalla 

sellaiset kevyet kolmen tunnin päiväunet.... 

Nukkumisen lisäksi ollaan vaan oltu. Kuljeskeltu pihalla ja tutkailtu kaikkea mitä ollaan kesän aikana kasvateltu. Satokausi alkaa olla parhaimmillaan. 

Ollaan poimittu vadelmia ja mustikoita, sekä pihapuista kirsikoita. Viinimarjat ovat vielä hieman raakoja, eikä omenoita tänä vuonna tule. Ja oi miten odotan, että pääsen sienimetsään!

Kasvimaalta ollaan haettu tietysti ruohosipulia, salaatteja, persiljaa ja tilliä, mutta myös jättisuuria kesäkurpitsoja, eikä loppua näy... Hyviä kesäkurpitsareseptejä otetaan siis kiitollisina vastaan! Eilinen mötikkä painoi 974 g. Meillähän on KAHDEKSAN kesäkurpitsan taimea ja jokainen tekee MONTA...

Kasvimaalla kasvaa lisäksi syötäviä kukkia, 

hernettä, kurpitsaa ja avomaan kurkkua.

Mun "taimipöydän" tomaatit aitan takana notkuvat tomaateista. Yhtään kypsää ei tosin olla vielä saatu.

Tosi kuuma paikka ja tomaatit välillä kirjaimellisesti käpristelevät ja kärvistelevät auringossa, 

mutta hyvin nuo silti kasvavat, 

kun vaan muistaa kastella.

Våga

Vågan korusetti päätyi lauantaisiin juhiin 

mustan kukallisen mekon kaveriksi.

Häät oli hauskat ja nauru raikui. Kirkossa trumpetilla upeasti kajahtanut "Sua vain yli kaiken" oli liikuttava. Näin monia tuttuja lähes viidentoista vuoden takaa. Kauniin morsiamen ja komean sulhasen kuudentoista vuoden seurustelu sinetöitiin avioliitoksi. Olen onnekas, että olen saanut olla todistamassa ystävieni ensitapaamista silloin aikanaan. Ja sulhasen sanoin myös myötävaikuttamassa, sulhasta piti nähkääs vähän patistella aloitteen tekemisessä... ja ihan onnistunein seurauksin! :D

 Onni lähti jo aikaisemmin juhlista nukkumaan tädillensä ja me saatiin jäädä vielä juhlimaan. Mukava reissu, kaikin puolin!

Leipää ja siivoushuveja

Mustasilmäsusannat kukkii. Metsä on täynnä mustikoita ja vadelmia, niin myös meidän vatsat. Yläkerta on siivottu miehen toimesta (kiitos!), alakerrassa on vielä kaaos. Pesin kolme koneellista pyykkiä ja aamusta heti ryhdyn siivoamaan alakertaa. Illalla saadaan miehen opiskeluaikainen kaveri vaimoineen kylään pariksi päiväksi. Tänään leivottiin pari myslileipää ja yksi torttupohja. Naapurin kissa ei välitä yhtään, vaikka Onni retuuttaa sitä vatsasta roikottamalla. 

Mukavaa loppuviikkoa! 

En tiedä ehdinkö tänne enää ennen viikonlopun hääreissua!

Kesäruokaa

Kesällä on ihanaa grillailla ja chillailla. Mitään superinnokkaita grillaajia ei kuitenkaan olla, vaikka grillissä voisi valmistaa ihan mitä vaan ja ihan mistä vaan. Alkuruuista jälkkäreihin. Vain mielikuvitus on rajana. Tosin vie vähän enemmän aikaa ja vaatii ehkä vähän enemmän viitseliäisyyttä. Mutta kyllähän sitä hyvällä säällä kokkaa mieluummin ulkona kuin keittiössä? 

Tällä kertaa ei tehty mitään järin mielikuvituksellista, 

mutta hyvää oli kyllä.

Possun sisäfilettä, jonka marinadiin laitoin oliiviöljyä, soijakastiketta, valkosipulia, mustapippuria, sinappia, 

tuoretta basilikaa ja oreganoa. 

Lihapalat pisteltiin vartaissa grilliin.

Folion sisään nyytti tomaatista ja sipulista varsineen. 

Päälle lorautin oliiviöljyä ja ropsautin sormisuolaa 

ja vähän pippuria, sekä tuoretta basilikaa.

Keitin uusia perunoita ensin kattilassa. Sitten lohkoin ne 

folioon ja heitin reilulla kädellä sormisuolaa päälle. Vaikka pääsääntöisesti vähähiilarista suositaankin, niin uudet perunat muutaman kerran kesässä kuuluvat ehdottomasti ruokapöytään. Nää oli hyviä!! Ei tullut katsottua aikaa kauanko nyytti oli grillissä, mutta pikkuisen kauemmin olisi voinut olla, että perunan kuori paahtuu vielä enemmän... Näitä tehdään uudestaankin!

 Salaattia kasvimaalta.

 Valmiiden perunoiden päälle voi halutessaan laittaa voisulaa tai nokareita sulamaan, sekä tilliä. Näiden perunoiden juju piilee kuitenkin siinä rouheassa suolassa ja paahtuneessa kuoressa.

Vaaleanpunainen unelma

Törmäsin eilen kirpparilla tällaiseen vaaleanpunaiseen unelmaan. Nilsjohan Swedenin laatikkoon. En olisi koko ihanuutta ehkä edes huomannut (oli alahyllyllä), ellei eräs rouva sitä olisi hypistellyt. Rouva kuitenkin laittoi laatikon takaisin, joten minä hyökkäsin kärppänä tutkailemaan sitä tarkemmin. Kyseinen rouva jäi vielä saman pöydän ääreen, joten kysäisin varovasti, josko hän oli siitä kiinnostunut. Ei ollut, joten lunastin omakseni, 

kahdella eurolla. :)

 Laatikossa on kaksi kerrosta ja se on melko suuri. Nyt sitten mietin, että mihinkähän tämän sijoittaisin. Sille olisi montakin vaihtoehtoista käyttötapaa!

 Ruokasalin vitriinin päälle, aterimille, kynttilöille, lautasliinoille... Tai eteisen kaapin päälle, huiveille tms.

Kylppäriin/pyykkitupaan, pesuaineille, pikkusälälle...

Keittiöön, mausteille, kuiva-aineille, 

hyllylle muiden peltipurkkien seuraan? 

Vai jääkaapin päälle, äidin omaksi herkkukätköksi?

Pikkuvessaan koruille, hiuspinneille/-pampuloille/-harjoille 

ja kammoille, meikeille...

Ompelu- ja askartelutarvikkeille.

Korteille.

Kynille.

Vöille.

Aarteille.

En osaa päättää.