Kreikka, päivä 8

Ja kuten kaikki kiva ennemmin tai myöhemmin, myös tämä matka päättyi. Tiitaiaamuna oli kyllä vielä hyvin aikaa syödä rauhassa aamiaista, pakata ja siirtyä lentokentälle. 

Vielä ehti pikkutelkkarista katsoa aamun "Pikku Kakkosen" 

 Mukava loma oli. Ja vaikka olikin haikeaa jättää Kreikan lämpö, hotellielämän ihanuus ja matkalaukkuelämän kurjuus, 

oli toisaalta mukavaa palata kotiinkin. 

"Heippa Kreikka! Mun pitää nyt mennä kotiin, mutta nähdään taas."

Tuliaisia ei juurikaan tuotu. Naapureille tuotiin kissanhoitopalkaksi oliivisaippuaa, Ouzoa ja herkkuja. Jotain pientä tarttui kuitenkin vielä lentoaseman kaupasta kotiin tuotavaksi: paikallisia herkkuja (jotka on oikeastaan niin pahoja, että eivät taida ihan heti loppua) :D , iso pullo oliiviöljyä ja pieni pullo Ouzoa. Ja ehkä ne ihan parhaimmat reissumuistot kuvien lisäksi olivat nuo eri rannoilta kerätyt kauniit kivet ja Onnin löytämä simpukan kuori.

Kotona meillä odotti niin hellyydenkipeä katti, ettei toista! Oli kuulema itkenyt mourunnut pihalla ollessaan kovasti. Illan ja yön kehräsikin sitten tyytyväisenä kyljessä kiinni. :)

Kreikka, päivä 7

Maanantaina aamupalat massussa hurautettiin bussilla Nidriin. Oltiin edellispäivänä varattu liput muutaman tunnin risteilylle, joka lähti kymmeneltä ja teki muutaman pysähdyksen reissun aikana. Oli hauska nähdä maisemia myös mereltä käsin.

Tällä ei sentään menty... ;)

 Vaan tällaisella

 Onni sai jeesata laivan kapteenia hetken ;)

Kallioiden kokoa pystyy vähän hahmottamaan, 

kun katsoo edustalla olevaa paattia.

 Käytiin kääntymässä tuollaisessa luolassa (Papanicoliksen luola), josta toinen laiva on juuri tulossa ulos. Luolaa on ennen muinoin 

käytetty sukellusveneen piilopaikkana.

 Luolan edustalla pidettiin pieni pysähdys ja halukkaat saivat mennä tikkaita pitkin uimaan. Itse kävin virkistäytymässä turkoosissa vedessä. Pojat jäi katselemaan kannelta, koska Onnilla ei ollut minkäänlaisia kellukkeita mukana, 

eikä tuossa ollut matalaa.

Pienen ajomatkan päästä laiva ajoi kuitenkin rantsuun, jossa kaikki saivat mennä uimaan. Täällä oltiin tunnin verran.

Rantsuilun jälkeen jatkettiin laivamatkaa ja pysähdyttiin pieneen kylään lounaalle. Tämä stoppi kesti puolisentoista tuntia, jonka jälkeen lähdettiin taas merelle ja kierrettiin Onassiksen suvun omistama Scorpios -saari. Saaren toisella puolella oli ihana poukama, missä pidettiin vielä reilun mittainen uimatauko ja saatiin nauttia lämpimästä, kirkkaasta vedestä.

Kreikka, päivä 6

Sunnuntaina suunnattiin Nidrin lähistöllä sijaisevalle vesiputoukselle. Mitään kaunista vesiputousta ei valitettavasti päästy todistamaan kuivuuden vuoksi. Jokunen hassu vesitippa putoili kallion seinämiä alas. Mutta varmaan hieno paikka, 

kun vettä on enemmän.

 Putoukselle johtavalla polulla nähtiin rapu. Itse inhoan kaikkkia vastaavia "ötököitä", joten vähän ahdisti mennä tuon ohi, jos se vaikka tarraa varvassandaaleissa kulkevan turistin varpaaseen? 

No, ei tarrannut.

 Kuivaa ja kuumaa oli!

Putouksen paikka

Putouksilta lähdettiin ajamaan vielä yhdelle rannalle saaren eteläosissa, jossa ei vielä oltu käyty, Micros Gialokselle.

Aamupalasta oli kulunut vasta vähän aikaa, mutta vahingoista viisastuneina ajateltiin, että parempi silti käydä lounastamassa ennen rannalle menoa. Ravintolaksi valikoitui pieni rantataverna heti rantakadun toisella puolella.

Onnin hampurilainen, jonka sämpylä muistutti 

ennemminkin jotain lättyä.  :)

 Samin kreikkalainen pita gyros oli hyvää. Pitaleivän sisään kääräisty naudanlihaa, tomaattia, sipulia ja tsatsikia. Ja näyttäähän tuossa olevan jokunen ranskalainenkin.

 Itselläni oli täytettyjä lettuja kinkku-juustotomaattitäytteellä. Oli vähän mauton, mutta täyttävä, varsinkin kun 

ei ollut mikään kova nälkä edes.

 Ranta oli kivinen, joten pyyhkeen päällä makoilu ei houkutellut. Kolme aurinkotuolia varjoineen kustansi 9 €.

Polskuttelun ja lekottelun jälkeen suunnattiin päivälliselle Nidrin kylään. Myös autovuokra päättyi, joten aterioinnin ja auton palautuksen jälkeen huristeltiin bussilla hotelliin. 

Tätä ei onneksi tarvinnut olla todistamassa! ;D 

Muutenkin törmättiin matkallamme tosi vähän muihin suomalaisiin, mikä ei ollut huono juttu yhtään. Tähän vaikutti suurelta osin se, että varattiin lennot ja hotelli erikseen, eikä matkanjärjestäjältä. Aurinkomatkojen palveluita käytettiin sen verran, että ostettiin firman bussikuljetukset lentokentältä ja takaisin.

 Tuolla Nidrin kylässä kuuli välillä suomea ja meidän hotellissamme oli osan viikkoa yksi suomalainen pariskunta, mutta muutoin turistit olivat lähes poikkeuksetta kreikkalaisia tai italialaisia lomalaisia.

 Toiseksi viimeinen ilta Kreikassa. Onnin nukkuessa istuttiin huoneemme terassilla, kuten joka ilta, nauttien lämpimästä illasta. Hotellin puutarha oli pimeällä kauniisti valaistu. Onneksi mitään bileporukoitakaan ei ollut häiritsemässä. Ainoat äänet olivat vuorilta kuuluva 

koirien haukunta ja kaskaiden siritys.

Vauva

Viime aikoina on hymyilyttäneet meidän kasvimaalta toinen toistaan suuremmat kesäkurpitsat. Tämä vauveli, jonka tänään hain painoi 5 kg ja on n. 60 cm pitkä. 

Kreikka, päivä 5

Lauantaina, viidentenä         

lomapäivänä suuntasimme Pargan kylään, joka on mantereen puolella. Matkan pituutta en muista, mutta rajoitusten mukaan ajellen matkaan meni 1,5 tuntia. Oli mukavaa käydä kurkkaamassa vähän saaren ulkopuolista elämää.

Lefkadan kaupungin kautta pääsee mantereen puolelle rakennettua tietä pitkin. Että jos ihan tarkkoja ollaan, niin Lefkas ei nykyisin enää ole saari, vaan niemi.

Mantereen puolella maksettiin tietullimaksu 3 €.

Meren alta vievän tunnelin edessä liikennemerkki muistutti laittamaan ajovalot päälle. Tuollahan ei KUKAAN käyttänyt päivällä autossa valoja. Vasta illan hämärtyessä valot napsautettiin päälle. Pimeään aikaan oli muuten helppo erottaa maantiellä kaistat, sillä ne on merkattu heijastimin!

Ja tunnelin jälkeen, kuinkas muutenkaan,

liikennemerkki opasti jälleen SAMMUTTAMAAN valot. :D

Huomaattehan varmasti, että edessä on 

mutka ja keskellä liikenteenjakaja?? 

Varokaa vuoren rinteeltä putoavia irtokiviä.

Pargan biitsi, jossa pulikoitiin heti kun saatiin auto parkkiin.

Rantakadulla oli paljon ravintoloita.

Tässä Zorbaksessa käytiin lounastamassa ja miestarjoilija oli kuin sitruunapuun niellyt koko ajan. Ei jätetty tippiä, hah.

Parga on viehättävä vanha kylä, joka on 

rakennettu rinteeseen hyvin tiheästi.

Siisteydestä sen verran, että Kreikassa on tosi vähän roskiksia missään ja sen kyllä huomaa. Tienvarret on täynnä ties minkälaista roskaa. Sitten kun niitä roskakoreja ja -pönttöjä jossain on, niin ne on tän näköisiä.. Positiivinen yllätys sen sijaan oli se, että koko viikon aikana en käynyt YHDESSÄKÄÄN likaisessa vessassa - oli se sitten ravintolan tai rantabaarin toiletti!! Päinvastoin, hyvin usein tuntui, kuin vessa olisi juuri ennen käyntiäni siivottu (vuorokauden ajalla ei väliä). 

Totuttelua tuolla aluksi vaati se, että vessapaperiahan ei saa laittaa pönttöön ollenkaan. Kreikkalaiset viemärit on niin ahtaita, että ne tukkiutuvat helposti. Siltikään vessapapereille tarkoitetut roskikset ei kertaakaan tursuilleet yli äyräiden tai edes haisseet. Siitä plussaa!

Ihana rantakahvila, johon pistäydyttiin 

jäätelökahveille ja pirtelölle. Ne maisemat...

Ja sitten takaisin kohti Lefkasta..

Kotimatkalla pysähdyttiin pitkäksi aikaa upealle rannalle uimaan.

Hotellissa suihkut ja vaatteidenvaihto, jonka jälkeen lähdettiin illalliselle saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Tsoukaladesin kylään ja siellä pieneen perhetavernaan. 

Kyseisessä ravintolassa Onni katseli tarkkaavaisena, kun omistajapariskunnan tytär lisäsi lautaselleen pienen kulhollisen parmesanjuustoa. Tästä intoutuneena Onni halusi pasta-annoksensa päälle myös parmesania. Laitoin vain vähän, sillä epäilin parmesanin maistuvan huonosti meidän pikkuisännälle. Ainakaan kotona se ei ole kelvannut. Mutta Onnipa tykkäsi siitä niin kovin, että veteli lusikalla kiposta suoraan suuhun. Matkailu avartaa! :)