Poikien juttuja

Meille on esitetty jo kysymyksiä Onnin lahjatoiveista. Tässäpä siis vähän osviittaa teille Joulupukille! Luettiin Onnin kanssa yhdessä postin tuomaa lelukuvastoa. Pojalla näyttää olevan selvät sävelet lahjatoiveiden suhteen. Äidin ehdotukset ei menneet läpi...

Minä: Mites tällaiset Bratz-nuket? Sulla ei ole yhtään nukkea.

Onni: EIJEIJEI! Nää on tytöille. Mä haluan autoja.

Minä: Entäs vauvanukke? Voisit hoitaa sitä.

Onni: No eeei. Tuo vois olla hyvä Almalle (4-vuotiaan pojan loogista päättelyä: koska naapurin Alma on tyttö, niin varmaan tykkää leikkiä nukeilla).

Tämä jäätelökone olisi kuulemma hyvä. Äiti on vähän toista mieltä.

Minä: Entäpä tällaiset ihanat prinsessajutut?

Onni: Nuo sopis äitille.

No nyt päästiin asiaan. Onni haluaa nämä kaikki radio-ohjattavat autot.

Ja autoradan haluaa myös.

 Ja vakoiluun tarkoitettuja vehkeitä salaiselle agentille.

Yllättäen myös tämä Jukka Fortuna -peli kiinnostaa!

Sekä tietysti, edelleen. Kaikki Carseihin liittyvä. Eritoten uudesta Cars 2 -elokuvasta tutut hahmot.

Lehden sivulla oli myös paikka lahjatoiveille.

Onni: Äiti, miten kirjotetaan monsteriauto?

Minä: Äm, oo, än, äs....jne.

Monsteriauto 

Autorata

Radio-ohjattava auto

Junapeli (ilmeisesti sähköjunarata)


***

Eilen olikin isällä ja pojalla yhteistä kivaa, kun kävivät katsomassa ihan oikeita monsteriautoja Hartwall Areenalla. Äiti sai sentään jäädä kotiin pötköttelemään pyykkäämään. Onnin kokovartalotärinästä päätellen oli aika kiva juttu.

Kurpitsaista Halloweenia kaikille!

Meillä skipataan tänä vuonna koko "juhla". Eikä tuota ole meillä kyllä aiemminkaan juhlistettu, jos viimevuotista kakkua ei lasketa. Kunhan Onni tuosta vähän kasvaa, niin olisi kyllä hauskaa järjestää oikein karmaisevat lastenkekkerit! :)

Viissataakuus ikkunaa

Ei sentäs, onneksi. On tuo vanhojen ikkunoiden puleeraaminen sen verran hidasta puuhaa. Äkkiä laskettuna meillä on vaan 34 ikkunaa, jotka pitää kunnostaa. Yksi kerrallaan. Keittiön uloimmat (uloimmat onkin ne akuuteimmat) ikkunat vasta tehty ja makkarista puolet, eli enää noin 31 ikkunaa jäljellä... 

Tässä makuuhuoneen ikkuna odottelemassa jatkokäsittelyä. Oli niin huonossa kunnossa, että mies joutui korjaamaan lahonneita osia. On se onni, että mulla on niin taitava mies. ♥

Ikkunoiden laskemisesta tuli muuten mieleen eräs juttu. Pankin täti kehoitti meitä asuntokauppojen jälkeen laskemaan ikkunat ensimmäisenä yönä uudessa kodissa. Tuo kuulema onnea. No mehän laskettiin. Ja pähkäiltiin, että lasketaanko sisemmät ja ulommat ikkunat erikseen vai yhteen. Ei uskaltanut ottaa riskiä, joten laskettiin sitten molemmilla tavoilla. Ja varmuuden vuoksi laskettiin vielä kaikki ikkunaruudut siihen päälle. :)

Jos ois mitä tapetois, niin tapetois sen pois, ettei ois...

Tyytyväisenä hyristen hypistelen täällä kirpparilta löytämiäni paperisia tapettirullia. Niin kauniit mielestäni! Ei ehkä ihan riitä seiniin, mutta kätevälle (?) TSI - emännälle oikein passelit. Mitäs muuta kivaa näistä keksisi, kuin perinteiset laatikon päälliset? Ainakin ihan supersöpöjä lahjapaperina. 

 1€/rll

V i i k o n l o p p u j a !

Keskiviikon kevennys

kuva

Ennen vanhaan eli lapsuudessani pidettiin yhteyttä kauempana asuviin sukulaisiin ja ystäviin soittelemalla lankapuhelimella ja kirjoittelemalla kirjeitä, jotka posti kuljetti perille. Joskus joku saattoi myös tehdä äänikirjeen C-kasetille ja lähettää sen postin matkaan... ;)

Tänä päivänä viestit kulkevat nopeammin. Kännykällä saa kiinni, vaikkei olisi kotona puhelimen äärellä. "Moi, missä oot?" -lausahduksella alkaa moni puhelu. Sähköposti tavoittaa nopeammin kuin perinteinen kirje tai kortti. Yhteyttä pidetään myös monien sosiaalisten medioiden kautta. Facebookista tulee luettua kavereiden menoista ja Onnin touhuja seuraavat blogin väityksellä mm. sukulaiset pohjanmaalla, keski-Suomessa, savossa ja itä-Suomessa. 

kuva

Serkkuni oli löytänyt mummolasta vanhan kasetin, johon olen pienenä höpötellyt ja lauleskellut, ja siirtänyt sen koneelle.  Kiitti Antti! Tässäpä teille allekirjoittaneen historian ensimmäinen (ja taatusti viimeinen) (oma)äänipostaus, jostain 1980 -luvun alkupuolelta... Tiu tau tii-hii-hiilhi! 

Tiedosto löytyy täältä.

Random

Pari satunnaisotosta meiltä. 

Kuulasta viikon jatkoa!

Liian kiltit?

Oltiin Onnin kanssa sunnuntaina leikkimässä lasten liikuntamaailmassa, paikallisessa liikuntahallissa. Paria pikku juttua lukuunottamatta meillä oli oikein hauskaa ja Onni näytti nauttivan silminnähden.

Vaikka meidän poika osaa kotona ja tutussa seurassa kiukuttelun jalon taidon, osataan "ihmisten ilmoilla" käyttäytyä nätisti. Noin pääsääntöisesti. Tarkoitan sitä, että toiset otetaan huomioon. Ei tönitä, huidota tai olla muutenkaan ilkeitä. Toisten käsistä ei viedä tavaroita kysymättä lupaa, eikä törmäillä toisia päin tahallisesti, sillä jokainen tietää että se tekee kipeää. Tekevälle sattuu, mutta silloin pyydetään anteeksi.

Paikalla oli paljon lapsia, 0-10 -vuotiaita. Vauhtia ja ääntä riitti ja se on tuolla tarkoituskin. Paikalla on valvojat, mutta jokaisella lapsella tulee olla vanhempi mukanaan. Valitettavasti monet äidit näyttivät keskittyvän oman jälkikasvunsa paimentamisen sijaan toisten äitien kanssa juoruiluun. Tällä välin pikku riiviöt saivat sydämensä kyllyydestä tehdä temppujaan. 

Kaksi poikaa erottuivat suuresta lapsikatraasta. Toinen oli suoraan sanottuna ihan kamala. Arviolta noin 6-vuotiaan pojan äiti kulki tämän pahantekijän perässä, ja yritti, mutta ei saanut tähän minkäänlaista otetta. Ei käynyt kateeksi. Poika juoksi hallia ympäri, otti pallon, jolla jaksoi leikkiä pari sekuntia, heitti pallon päänsä yli taaksepäin, katsomatta mihin se lentää. Poika jatkoi matkaa, otti metallisen (!!!), vaikkakin pienen, lasten aitajuoksuesteen (vai mikä se nyt on) käteensä, heilutteli ja VISKASI menemään. Teki tätä peri kertaa. Katsoin kauhulla, mutta ONNEKSI ei osunut kehenkään. Äiti sai pariin otteeseen poikansa kiinni ja piti pienen puhuttelun. Kun äiti irrotti otteensa pojasta, sama meno jatkui. Pelkkää riehumista toisista välittämättä, tavaroiden heittelyä, eikä minkäänlaista keskittymiskykyä. Poitsu tarrasi juostessaan milloin mihinkin leluun, palloon, hulahulavanteeseen, jolla leikki ehkä sekunnin ja viskasi sen aina taaksepäin katsomatta onko ketään tiellä. 

Onniltakin kävi törkeästi ottamassa jumppapallon kesken leikin, juoksi sen kanssa pois ja heitti sen sitten menemään. Poika oli niin nopea, että en ehtinyt puuttua asiaan ihmetykseltäni. Loppuajan seurasin poikaa, jotta ehtisin skarppina väliin, jos sama olisi toistunut. Vähintään olisin sanonut, että toiselta ei viedä. Vaikka totta puhuen olisi mieli tehnyt tarttua riveleihin kiinni, ravistella poikaa ja heittää koko hallista pihalle. Niin suututti. Ja suututti, että äiti ei muka saanut poikaansa kuriin. Mun mielestä äidin olisi monen tyhjille korville torumisen jälkeen pitänyt ottaa poika kainaloon ja kantaa kylmästi pois. 

Tämä toisen kädestä vieminen on mietityttänyt ennenkin. Onni ei koskaan osaa pitää puoliaan, kun toinen lapsi tulee ja ottaa lelun kädestä. Usein mielipahasta tulee vain itku, mutta koskaan ei pidä lelua itsellään sanoen "ei saa ottaa". Tästä on joskus puhuttu kasvattajien kanssa ja jotenkin vastaavissa tilanteissa pitäisi pystyä rohkaisemaan poikaa pitämään puoliaan. Kaikkeen ei pidä suostua, sillä on olemassa pelisäännöt. Äidin sydäntä raastaa ajatus pienestä, niin herkästä pojasta, joka ei osaa puolustautua. Tekisi mieli rähistä kaikille, jotka minun lastani kiusaavat. Tiedätte, sellainen pelottava leijonan karjaisu. Ja ymmärrätte varmaan, että kysymys ei nyt ole niin vähäpätöisesta asiasta, kuin lelusta, vaan siitä toimintatavasta, joka lapsella on vääryyttä kohdatessaan. Lasten maailma on tosi raaka: jo ihan pienet osaavat ilkkumisen taidon ja herkimmät joutuvat aina näiden räkättäjien hampaisiin. 

Se toinen poika taas tuntui nauttivan potkuautoradalla toisiin törmäilystä. Missä oli äiti tai isä, kun kasvattajaa kaivattiin? Näki selvästi, miten myös toisten lasten vanhemmat ärsyyntyivät poikaan, joka tahallisesti ajeli muiden yli. Onni jätti sitten autoratailun, josta eniten tykkää, itkien siinä vaiheessa, kun poika runttasi toistamiseen Onnin radan laitaa päin. Ja en ymmärrä itseäni! Siinäkin oli muka niin kova härdelli, että katsoin parhaaksi jättää motkotuksen sikseen (tyydyin vain murhaavaan katseeseen joka tuskin tavoitti vastaanottajaa) ja mieluummin keskittyä oman lapseni lohduttamiseen. 

Miksi toisten lasten komentaminen on niin vaikeaa, vaikka siihen on selkeästi syytä? Miten lapsi oppii pitämään puoliaan, jos ei äitikään saa suutaan auki?? Paitsi aina liian myöhään, kun tilanne on jo ohitse. Miten opettaa tunteellista lasta olemaan sopivasti kova? 

Kuva

Royal Results

Kiitokset kaikille postaustoivekyselyyn vastanneille! Joitain ideoita tuli ja sain kuvan mitkä aiheet on kiinnostavimpia lukijoiden kannalta. Kuten kuvasta näkyy, eniten toivotaan sisustukseen liittyviä postauksia. Kunhan saadaan remonttihommiin taas vähän vauhtia ja sitä mukaa kotia sisustettua, niin varmasti jatkossa tulee enemmän myös sisustusjuttua. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on jo niin nähty. Ja ne nurkat mitä ei oo nähty, ei sitten olekaan mikään ilo (sisustus)silmälle. ;) 

Toiseksi eniten toivottiin kirpparijuttuja. Ja koska tuolla kirpparilla tulee aika ajoin koluttua ja tehtyä löytöjä, niin jatkossakin niitä täällä varmasti esiintyy. Kolmannen sijan äänestyksessä vei Onnin touhut. Blogihan on alunperin aloitettu sukulaisille ja ystäville, jotka haluavat kauempaa seurata Onnin vaiheita. Sama touhu saa siis luvan jatkua! Lisäksi tuli muita hyviä toiveita, jotka lupaan lunastaa ennemmin tai myöhemmin!

Täällä vietellään leppoisaa lauantaita. Pojat pakkasivat reppuun eväät ja lähtivät käymään miehen kaverin tontilla Sipoossa. Me jäätiin kissan kanssa kotiin vahtimaan, ettei hirvipaisti karkaa uunista. Poitsut lupasivat vielä palatessaan pestä saunan, joten illalla varmaan lämmitellään saunan lauteilla.

Karkkipäivän kruunaa Leafin herkkunäytteet, jotka tupsahtivat eilen postilaatikkoon. Royal -suklaiden tummaa suklaata ja uutuusmakuja: maitosuklaan & tumman suklaan (oma suosikki!) ja pähkinäsuklaan & tumman suklaan yhdistelmää. Harmi, että mun lukioaikojen suosikkia ei taida enää saada, siinä oli muistaakseni kerroksittain valkoista suklaata ja maitosuklaata..

Leppoisaa lauantaita
ja 
Isomummolle nimipäiväterveiset!

My favourite

Haluan esitellä teille lempikirpparini täällä Porvoossa. Äänestyksen perusteella aika monia tuntuu kirppistely kiinnostavan. 

Hieman keskustasta syrjässä, Mestarintiellä oleva Löytöpiste on mielestäni ehdottomasti kaupungin paras kirppis. Se on myös 

suurin ja suosituin. Se on kirppis, jonne saan aika ajoin myös kirpparikammosta kärsivän mieheni raahattua, sillä siellä ei miehen sanoin haise, kuten monilla kirppareilla on tapana. Tosin, tätä tapahtuu äärettömän harvoin, sillä parasta kirpparilla on koluta aivan yksin. Onni menee toisinaan aika kivuttomasti mukana ja poika onkin jo melko harjaantunut kirppailija: tehnyt monet hyvät löydöt alahyllyiltä, jotka äidiltä jäisi huomaamatta! :)

Tällä kirpparireissulla ei tullut ostettua mitään, 
mutta joitain kuvia napsin teille tavaroista, 
jotka jollain tapaa miellyttivät silmääni.

 Vanha vaaka 29 €

 Emalikannu 

(en kyllä tarkalleen muista hintaa, olisikhan ollut 15 €)

Lasinen lampun jalka 4 €

 Vanha emalinen vaaka 10 € ja Arabian voipytty 20 €

 Emaliastioita, -vateja, nukkeja ja vanhat nukenvaunut...

 Astioita

ja vanhoja aterimia

Retroja valaisimia

(en muista hintoja, vasemmanpuoleinen ei 

ainakaan ollut kallis, nelisen euroa, ehkä?)

Tekstiilejä (Green Gate, Lisbeth Dahl) jne.

 Joulusesongin huomaa lähenevän myös kirpparilla. Tarjolla on paljon joulusälää, lehtiä, valoja, koristeita jne. Tällä reissulla bongasin myös kolme erilaista kuusen jalkaa.

Sisustusta, mm. Jeanne D'Arc Livingin 

Joulukirja 12 €

 Vaatteita..

..ja kenkiä. Erityisesti lapsille (mutta myös naisille). 

Tässä kuvassa jonkun pikku jalkaan täysin uudenveroisia kenkiä mm. Tutalta ja Kavatilta (nelisen euroa?). Samassa pöydässä oli paljon hyväkuntoisia lastenvaatteita ja aivan pikkurahalla.

Leluja ja pelejä

 Kirpparin perällä on erillinen osio huonekaluille.

Enimmäkseen huonekalut on tätä tyyliä

vaikka toisinaan tuolla on aivan ihania talonpoikaistyyliin sopivia kaappeja, pöytiä, sohvia jne. Ne kyllä liikkuvatkin 

sitten eteenpäin nopeaa vauhtia..

 Lisää retroa: pöytävalaisin 16 €, tarjottimia 

(etummainen oli 12 €)

Vanhat nukenvaunut

Vanha lasinen kattovalaisin

Mustepulloja musteineen

 Kannua, lamppua jne.....