Marraskuun viimeinen

Lapsiperheessä joulun odotus käynnistyy viimeistään marraskuun pyörähtäessä joulukuun puolelle. Meilläkin kaivettiin joulukalenteri varastosta. Tänään joudun vielä tarttumaan silitysrautaan ja silittämään säilytyksessä rypistyneet pussukat. Sitten vaan huomista odottamaan ja sitä, mitä tonttu käy yön aikana pudottamassa ensimmäiseen pussiin... Joulun odotuksessa ehdottomasti parasta on lapsen ilo ja jännitys, joka on käsinkosketeltavaa! :)

Psssst. TÄSTÄ klikkaamalla pääset lukemaan tämän viikon Ennenvanha -postaukseni! ;)

Loimutusta

Testattiin tänään ensimmäistä kertaa loimulohen valmistamista. Jos perjantaina ei sada vettä, niin tehdään sitä uudelleen, kun saadaan vieraita. Lohi oli hyvää, vaikka laitoinkin siihen himpun liian paljon suolaa.

Miehellä on loma ja on mukavaa, kun ollaan kaikki kotona touhuamassa. Kaikkea kivaa tiedossa lähitulevaisuudessa muutenkin, kuten yhdet juhlat, jota varten vein iltapuvun ompelijalle pienennettäväksi. Ihan positiivista. ;) Se, mikä ei naurata, on postilaatikkoon tipahtanut lähes 500 €:n sähkölasku...

Joulu vanhassa Porvoossa

Käytiin illan hämärtyessä kävelyllä vanhassa kaupungissa ihailemassa jouluista tunnelmaa. Valoja, lyhtyjä, toinen toistaan upeampia näyteikkunoita... Oli kylmä, mutta glögimuki lämmitti mukavasti. Vielä kun tulisi vähän lunta, niin idylli olisi täydellinen.

Enkeli

Onni: "Äiti, kuka mut nukuttaa tänään?"
Minä: "Varmaan minä. Vai haluatko, että isi nukuttaa?"


Onni: "Ei, kun äiti nukuttaa!"
Minä: "Miksei isi vois nukuttaa välillä?"


Onni: "Ku sä oot äiti mun enkeli."

***

[enkeli ollaan askarreltu yhteistuumin kerhossa]

Vink, vink!

Meitsin jorinoita voi nykyään lukea myös täällä. 

Vink vink! Hihhiii! :)

Lapsuuden talo

Kaivelin naftaliinista, tarkemmin aitasta, vanhan nukketaloni. Setäni on sen aikoinaan minulle taidokkaasti rakentanut. Olen suunnitellut, että talon ollessa jo noin kolmekymppinen, voisi pieni pintaremontti olla paikallaan. Mutta nyt pölyjä pyyhkiessäni tulinkin toisiin ajatuksiin. En vaan raaski muuttaa talosta mitään! Olkoon alkuperäisissä tapeteissaan ja maaleissaan. Remontti pilaisi hienon talon. Mutta ehkä sitä voisi vähän nykyaikaistaa? Idealampun syttymistä odotellessa talo saa tuoda tunnelmaa yläkertaan vievän portaikon tasanteella.

Lisää valoa kansalle!

Ja enkeleitä.

Pikkuhiljaa...

Viikon kuluttua on eka adventti. Eiköhän sitä nyt siis jo viimeistään saa luoda pimeyteen hieman tunnelmaa erilaisilla valoilla. Kaivettiin joulukoristeitakin esiin varaston uumenista, mutta annetaan tonttujen huilata vielä laatikoissaan ensi sunnuntaihin. Jotain pientä teki mieli kuitenkin valojen lisäksi ripustella oksiin, joita haettiin metsästä.

Rimpsuja

Ihan liian monta kertaa ollaan miehen kanssa poltettu näppimme yläkerran uunin luukuissa. Nyt siihen tulee stoppi! Ihan itse virkkasin tällaiset laput ja ihan ilman ohjeita. Mattoon ei kyllä tee mieli vieläkään tarttua! ;)

Miehen ja Onnin mielestä näistä olis voinut tehdä myös bikinit. 

Purkutuomio!

Kaikkihan tietää, että olen täysin tumpelo, mitä tulee käsitöihin. Sen lisäksi, että peukalo on keskellä kämmentä, olen ilmeisesti myös tyhmä, sillä kaikesta taidottomuudestani huolimatta on pakko välillä yrittää... Tällä kertaa virkkausta. Ostin jo joskus pari vuotta sitten eko-ontelokudetta mattobuumin jyllätessä blogimaailmassa. Sittemmin buumi näyttää hieman laantuneen, mutta ajatus virkatusta matosta koputteli vieläkin tuolla omassa takaraivossa. Viime viikonloppuna vihdoin tartuin rohkein mielin koukkuun ja kuteeseen, googlasin netistä mielestäni helpohkon ohjeen ja ryhdyin hommiin.

Parin illan päästä huomasin, että matto ei ole valmis, mutta kude loppu. Osasin kuin osasinkin ketju-, piilo-,  pylväs- ja kiinteitä silmukoita yhdistelemällä luomaan jotakuinkin pitsimattoa muistuttavan tekeleen. YES!

Totuus paljastui vasta kun sommittelin mattoa lattialle... Siis HÄH. Miksei se asetu? Se menee keskeltä ihan ruttuun. Voi kyynel ja hammastenkiristys! Onhan siellä virheitä muutenkin seassa, mutta ei ne olis haitanneet. Mutta tuohan on jo terveysriski. Ei tuon maton päältä taida pystyä kompastumatta kulkemaan.

Ei auta kuin purkaa tämä tekele. Ehkäpä tämän asian sulatteluun ja uuden motivaation kehittymiseen tarvitaan toiset kaksi vuotta. Joten ei ehkä kannata ihan lähiaikoina odottaa uutta TSI-mattopostausta. Ihan vaan tiedoksenne.

Ohje.

Karvoja

Onni: "Äiti, kokeile tästä mun jalasta kädellä, näin." 
(sivelee säären ihoa)
Minä: "Oho, onpa kuiva iho. Pitäis rasvata."


Onni: "Ai..." (mikä pettynyt ilme!!!)
Minä: "Vai eikö se olekaan kuivaa ihoa, kasvaako sulla karvoja?"


Onni: "Jooo! Musta tulee mies!" (mikä onnellinen ilme!)

Avain minttukaakaoon

Eilen illalla teki mieli jotain hyvää, kun ei sitä kakkuakaan ollut. Tuumailtiin, että tehdään herkulliset minttukaakaot, kunhan Onni on mennyt nukkumaan. Saunan lauteilla oikein maiskuttelin mielessäni, mikä herkku on kohta kupissa nenän alla.

Keittiön komerossa on aikuisten juomat.

Mutta missä AVAIN??? Jahas. Syyllinen avaimen katoamiseen nukkua tuhisi yläkerrassa omassa sängyssään... Minttukaakaon kiilto silmissä käännettiin koko alakerta ympäri, mutta avainta ei löytynyt. Ei ollut pyykkikorissa, ei sohvatyynyjen alla, ei lelulaatikossa, ei iskän kengässä (kuten joku kadonnut tavara joskus), ei maton alla, eikä kukkaruukussa. Kaakao sai tällä kertaa maistua ilman minttuefektiä. :)

Aamulla kuulin mistä avaimen löytää. Ruokapöydän (eli vanhan oven) alta, avaimenreiästä. Vakooja oli sen sinne vaarallisen tehtävän tiimellyksessä piilottanut!

Ja jos sitä minttukaakaota oltais tehty, olis resepti kuulunut näin per annos:

pari desiä kuumaa maitoa

pari lusikallista kaakaojauhetta

pari cl minttusuklaalikööriä

pari lusikallista kermavaahtoa päälle

Leipä isän tiellä pitää.

Meillä on mässytetty viikon aikana peräti kahdenlaista kakkua. Viime viikonloppuna sitä kissanminttukakkua ja sitten vielä viikolla tein Limepiirakan, sama Key Lime Pie kuin tämä täällä.

Limepiirakan päälle koristeeksi limeviipaleita, karambolaa ja ananaskirsikoita.

Loppuviikosta aloin kartoittaa, josko isänpäiväkakun suhteen olisi toiveita. Tällä kertaa meidän terveystietoinen iskä halusi jotain muuta: "tee vaikka ruisleipää". No jos se on kerran toive! Meillä on siis tänä sunnuntaina syöty isänpäiväkakun sijaan isänpäiväleipää. Ohjeen otin Myllyn Paras ruisjauhopussista (pienet ruisleipäset).

Hyvää isänpäivää 

kaikki iskät!

Onni potkii

Tulinpahan taas voittaneeksi arvonnassa. Kohta varmaan tapahtuu jotain kamalaa, kun eikös onnen määrä ole vakio? Ja mä olen voittanut mielestäni tosi usein jotain.. Salaman iskua odotellessa! 

Voitin siis kolme kappaletta kynsilakkoja Bio Rexin Footloose -leffan arvonnasta. Nää oli kuulema lohdutuspalkinto. :) Saapa nähdä tuleeko käytettyä, aika räikeää ja blingblingiä on omaan makuun, keskimmäistä lukuun ottamatta. Tulee sellainen joulukuusi-olo. No ehkä pikkujouluissa? Tai sitten maalaan näillä joulukoristeita, kuten Emilia teki viime vuonna. :)